perjantai 27. helmikuuta 2015

Hiukset ovat naisen kruunu

Eli lisää hiusasiaa. Keskiviikkona kävin tosiaan kampaajalla ja väliä viime leikkuun jälkeen ehti kertyä ihan kiitettävästi. Kerroin kampaajalle valtavasta dilemmastani (häät - hiusten kasvatus - polkkatukka?) ja sain kuin sainkin polkkamaisen, mutta edelleen olkapäille ulottuvan tukan. Positiivista oli myös se, että hiusten ei tarvitsekaan olla älyttömän pitkät hääkampausta varten. Omaan tukkaani riittää kuulemma hyvin 10-15cm lisää, niin ollaan optimipituudessa, jos haaveissa on niskanuttura tms.. Toki tähän vaikuttaa hiusten paksuus myös ja itselleni on siunaantunut melko runsas hiuslaatu, joten lyhyemmistäkin pituuksista saa jo paljon aikaiseksi.

Mutta jos hiukset on naisen kruunu, niin vaatiihan se kruunu ehkä kuitenkin vähän koristuksia. Ainakin hääpäivänä. Pitkille hunnuille en ole vielä lämmennyt, mutta suunnanmuutoksia on tässä asiassa nähty jo useammassakin blogissa eli en sano tälle ei koskaan. Jonkun pääkoristeen haluan joka tapauksessa, mutta millaisen, siinä vasta pulma.

Kuva täältä
Kuva täältä

Erilaiset sulkakoristeet on mun mielestä mielettömän kauniita ja riikinkukon värit herättää mussa kyllä suurta ihailua. Viime kesänä pääsin osallistumaan 20-luvun teemalla järjestettyihin bileisiin ja tein itselleni riikinkukon sulista pääkoristeen ja pukukorun. Valitettavasti nuo sinivihreät sävyt ei taida mennä oikein meidän häiden värien kanssa yksiin.

Kuva täältä

Birdcage-hunnut. Pitkistä hunnuista en tosiaan välitä, mutta jotakin tällaista voisin kuvitella iskeväni päähäni häissäni. Varsinkin jollain tuollaisella isolla kukkakoristeella höystettynä olisi näyttävyys ainakin taattu.

Kuva täältä

Kuva täältä

Olen vähän sellainen less is not more, more is more -tyyppinen ihminen, joten mitä jos vetäisi ihan huolella överiksi. Valtava tyllikasa päähän ja menoksi. Missä muualla tuollaista voi pitää saamatta hullun leimaa, kuin omissa häissään? Tai ehkä se hullun leima tulee joka tapauksessa... No ehkä ei ihan noin isoa tyllimyttyä, mutta jos vähän pienempi.

Kuva täältä
Kuva täältä

Tai ehkä pysytäänkin hiukan maltillisemmalla linjalla ja koristellaan kampaus pitsillä, helmillä ja swarovskeilla. Mikäli nyt päädyn hankkimaan puvun, jossa on pitsiä, voisi samaa teemaa jatkaa kampaukseenkin. Mitään ihan hirveän blingiä strassikoristetta en koe omaksi jutukseni, mutta vähän hillitymmät versiot voisi toimiakin.

Ihan liikaa vaihtoehtoja näissäkin niin kuin tuntuu olevan kaikissa hääjutuissa. Voiko hankkia monta pääkoristetta ja päättää sitten hääpäivän aamuna millainen fiilis on? Vai olisikohan sellainen toiminta ehkä kuitenkin aikamoista tuhlausta?

Minkälaisia pääkoristuksia muille on tulossa? Vai onko valinta yhtä vaikea kuin meikäläisellä?

P.S. Ärsyttää, kun hääjutut junnaa paikoillaan. Paikan varaus odottaa, että paikan yhteyshenkilö palaa lomaltaan ja vahvistaa mikä meidän ehdottamista päivämääristä sopii. Muutama viikko vielä pitää odotella ennen kuin voi tehdä mitään muuta...

tiistai 24. helmikuuta 2015

Bad hair day

Jälleen kerran asia, jonka kanssa varmasti aika monikin morsian painiskelee häitä edeltävän ajan. Hiukset. Olisi kiva, jos omaa tukkaa olisi hääpäivän koittaessa sen verran, että siitä saisi väsättyä kampauksen. Itse en kauheasti välitä lisäkkeistä eli haluaisin selvitä myös häissäni ihan au naturel. Todennäköisesti kampaukseni tulee olemaan jonkinlainen rento hässäkkä. Ehkä vähän tähän tyyliin.

Kuva täältä

Tällaiseen ei tarvita mitään älyttömän pitkää tukkaa, toisin kuin puolet auki -kampauksiin. Toisaalta joku ihanan rento hiukset auki rennoilla kiharoilla vähän boheemisti olisi myös aika kiva vaihtoehto, mutta mun tukka ei taida niillä rennoilla kiharoilla koko päivää kestää.

Mutta mikä se ongelma nyt sitten on? Häihin on about 1,5 vuotta vielä aikaa eli tukkaa ehtii kasvattaakin vaikka kuinka. Tällä hetkellä pehkoni on lapaluihin ulottuva ja värjääminen on ollut poissa kuvioista vähintään kaksi vuotta ellei pidempään. Väri on aika luonnollinen blondi ja pidän hiuksistani liukuvärjäyksineen kaikkineen. Käyn äärimmäisen harvoin kampaajalla, mutta nyt olen menossa huomenna ehostamaan takkutukkaani. Luvassa on ainoastaan leikkaus, mutta sehän vasta ongelmia tuottaakin. Rakastan polkkatukkaa ja erityisessä suosiossa on jo pitkään ollut pitkät polkat. Jälleen kerran tekisikin siis mieli pätkäistä semmoinen kymmenisen senttiä pois. Mutta ne häät ja se kampaus... Jaksanko odottaa polkkaunelmieni kanssa ensi vuoden syksyyn asti vai luotanko hiusteni kasvuvauhtiin? Ehkä tällä kertaa pitää tyytyä vain parin sentin tasoitukseen ja siistimiseen ja jättää haaveilut ensi vuoteen. Mutta onhan vaikkapa tämä Lauren Conradin polkkatukka aika ihana, vai mitä?

Kuva täältä

maanantai 23. helmikuuta 2015

Meidän häiden do's and don'ts

Olimme viime lauantaina vieraina häissä. Muutama vuosi onkin ehtinyt mennä viimeisimmistä häistä, joten oli kyllä kiva päästä välillä juhlimaan näissä merkeissä. Tykkään häistä aivan älyttömästi, mutta vielä hauskempaa häissä on ehkä nyt, kun suunnittelee omia häitään. Tulee kiinnitettyä huomiota erilaisiin asioihin kuin ennen. Nyt ainakin tuli aika paljon sulhon kanssa keskustelua siitä, mitä meidän häissä on vaan pakko olla ja mitkä jutut jätetään ehdottomasti pois. Eikä tämä listaus ole sellainen, että muiden häissä näitä tulisi katsottua jotenkin pahalla, halutaan vaan meidän häistä meidän häät.

Ehdottomasti ei

Perinteisiä hääleikkejä - Meidän häissä ei tulla näkemään minkäänlaisia ryöstöjä, säärien tunnusteluja tms. Hääkimpun saatan viskata, puheita saa pitää ja ehkä joku leikkijuttu voidaan kehittää. Esim. näissä häissä oli sulhaselle esitetty etukäteen erilaisia skenaarioita pariskunnan elämästä ja hänen oli pitänyt pohtia ratkaisuja näihin tilanteisiin (Kylppärissä on hämähäkki. Miten siitä päästään eroon?). Sulhon vastaukset oli kirjattu ylös ja häissä samat asiat kysyttiin morsiamelta. Testattiin, kuinka samanlaisia vastauksia pari antaa. Tällainen ohjelmanumero oli ihan hauska jopa minun mielestäni.

Kirkkohäitä - Sulho ei kuulu kirkkoon, minä kuulun. Heti kosinnan jälkeen sulho sanoi, että jos haluan kirkkovihkimisen, niin hän voi kyllä liittyä takaisin kirkkoon. Tiedän kuitenkin, että heti häiden jälkeen hän eroaisi uudestaan ja tällainen kuulostaa minusta jo todella tekopyhältä toiminnalta. Vaihtoehtona olisi tietysti myös siviilivihkiminen ja siunaus kirkossa. Tällainen kaava oli näissä viime lauantain häissä eikä sitä toimitusta kyllä erota varsinaisesta vihkimisestä, jos ei kuuntele oikein tarkkaan. Vain kahdessa kohdassa papin sanat ovat hiukan erilaiset. Tilaisuus oli oikein kaunis, mutta kyllä tämä nyt vaan vahvisti sitä ajatusta, että meille ei tule minkäänlaista kirkkotoimitusta. Toivottavasti saamme järjestettyä siviilivihkimisen hääpaikalla, koska maistraattikaan ei oikein houkuttele. Jään odottamaan Punatulkun häiden Tuulian kertomusta heidän tilaisuudestaan ja vihkijästään.

Erillistä jatkopaikkaa - Jätetään pois kirkko ja siihen liittyvät siirtymiset. Eiköhän unohdeta samalla kaikki muutkin siirtymät eli haluamme, että kaikki hääpäivämme tapahtumat ovat samassa paikassa vihkimisestä virallisuuksien jälkeisiin jatkoihin. Vältytään kaikelta ylimääräiseltä sähläykseltä ja säästetään aikaa.

Vieraslahjoja - Ei hääkarkkeja (syy selviää, kun luet hiukan eteenpäin), eikä mitään muutakaan sälää. En vaan ymmärrä, miksi vieraita pitäisi lahjoa vielä ruokkimisen, juottamisen ja viihdyttämisen lisäksi. Turha kulu.

Suurta lapsilaumaa - En voi kirjoittaa, että ei ollenkaan lapsia, koska tulemme todennäköisesti kutsumaan sisarustemme lapset. Kavereiden lapset saavat kuitenkin luvan jäädä kotiin, koska häät on ehkä kuitenkin enemmän aikuisten juhla. Toki jotkut järjestävät todella lapsiystävällisiä häitä, mutta jos on tarkoitus kuluttaa alkoholia enemmän kuin parin lasin verran, niin mielestäni lapset kannattaa jättää pois laskuista. Sisarusten lapset ajattelimme kutsua, koska he ovat kuitenkin meille sukua, mutta hekin joutuvat poistumaan jossain vaiheessa iltaa.

Pakko saada

Hyvää ruokaa - Näissä lauantain häissä oli ihan huikeat ruuat. Ei perinteisiä hääruokia, vaan todella salaattipainotteinen menu täynnä ihania makuyhdistelmiä. Mulla ei ole mitään perinteitä vastaan, mutta onhan se kiva, jos häämenukin on parin näköinen.

Herkkubuffa - Tämä nyt on tullut ehkä esille jo useammassakin postauksessa, mutta en voi liikaa painottaa herkkubuffan tärkeyttä. Hääkarkit jää pois ja vieraat saa kasata mieleisensä herkkuannoksen itse. Ja koska olen itse erilaisten leivonnaisten suuri ystävä, tarvitaan herkkubuffaan karkkien lisäksi myös niitä. Ja kakku on tietysti oltava.

Livemusiikkia - Perheestäni löytyy musiikillisesti lahjakkaita henkilöitä ja esim. siskoani olen jo pyytänyt esiintymään edes parin kappaleen verran. Vieraat eivät kuitenkaan saa olla vastuussa viihdepuolesta, joten aiotaan hankkia myös joku hyvä coverbändi soittamaan musiikkia muutaman setin verran. Livemusiikki vaan nostattaa tunnelmaa ihan eri tavalla kuin vaikka spotifysta soitettu. Toki varmaan meidänkin häissä spotify tulee olemaan kovassa käytössä.

Hääyö hotellissa - Tämä nyt ei ehkä varsinaiseen hääjuhlaan vaikuta hirmu paljoa, mutta meidän omaan viihtymiseen sitäkin enemmän. Haluan häiden jälkeiseen aamuun jotain erilaista, sellaista mitä ei ihan joka aamu tule koettua. Haluan viettää aamun rauhassa uuden aviomieheni kanssa ja syödä aamiaisen hotellihuoneessa kahdestaan.

Dokumentaarinen valokuvaus - Hääpäivä menee aika nopeasti ohi eikä siitä jää muuta konkreettista käteen kuin uuden uutukainen aviopuoliso ja valokuvat. Haluaisin, että koko tuo pitkä päivä ikuistettaisiin aamusta iltaan, ettei mikään hetki pääsisi unohtumaan. Myös miehelle tämä on tärkeysjärjestyksessä aika korkealla, joten eiköhän meillä kuvaaja pyöri mukana koko päivän.


Mitäs pakollisia ja ehdottomasti ei juttuja muilla on?


P.S. Häähullun haaveiluja -blogissa on käynnissä ihan huikea arvonta yhteistyössä Ninkan kanssa! Menkäähän muutkin osallistumaan viimeistään la 28.2. mennessä. Arvontaan pääsee tästä.

perjantai 20. helmikuuta 2015

Perjantaipulla

Laitetaanpa perjantain kunniaksi taas yksi leivonnaisresepti jakoon. Tämän ihanan punaherukka-valkosuklaakakun ohjeen olen napannut Makeaa-blogista. Tällainen herkku sopisi mielestäni hyvin vaikka hääkakuksi ja Makeaa-blogin Liisan häissä tätä on ilmeisesti tarjottukin. Kun meillä tuli aiheelliseksi järjestää kihlajaiskahvit perheille, oli pakastin punaherukkaa täynnä ja googlen laulatuksen tuloksena löytyi sillä kertaa tämä ohje.



Punaherukka-valkosuklaajuustokakku


Pohja
200 g kaurakeksejä
100 g voita sulatettuna

Vuoraa noin 20cm:n irtopohjavuuan pohja leivinpaperilla. Voitele reunat. Murskaa keksit ja sekoita joukkoon voisula. Painele seos kevyesti irtopohjavuuan pohjalle. Laita jääkaappiin odottamaan.

    Valkosuklaatäyte
    3 liivatelehteä
    ½ tlk maitorahkaa
    200g maustamatonta tuorejuustoa
    1 dl sokeria
    2 rkl kiehuvaa vettä
    200 g valkosuklaata
    2 dl vispikermaa

    Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Sekoita yhteen rahka, tuorejuusto ja sokeri. Sulata suklaa varovasti mikrossa tai vesihauteessa, anna jäähtyä hetken. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi ja lisää siihen sulatettu suklaa. Purista liivatteista ylimääräinen vesi ja liuoita ne kuumaan vesitilkkaan. Sekoita ne vatkaten tuorejuusto seokseen. Kääntele joukkoon suklaakerma ja kaada täyte pohjan päälle. Laita jääkaappiin herukkatäytteen valmistuksen ajaksi.


    Herukkatäyte
    300 g punaherukoita
    1 dl sokeria
    4 liivatelehteä
    2 dl vispikermaa
    ½ tlk maitorahkaa
    200 g maustamatonta tuorejuustoa

    Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Kiehauta punaherukat ja sokeri kattilassa. Paseeraa herukat siivilän läpi. Sekoita pehmenneet liivatelehdet lämpimän marjasoseen joukkoon. Vaahdota kerma. Sekoita rahka ja tuorejuustoa marjaseokseen. Lisää lopuksi vaahdotettu kerma. Kaada seos valkosuklaakerroksen päälle ja anna hyytyä kylmässä mielellään seuraavaan päivään.


    Meillä tästä kakusta riitti vallan mainiosti 13 aikuiselle ja muutamalle kouluikäiselle ja jäi vielä ylikin. Jos on samanlainen herkuttelija ja kotileipuri kuin minä, niin kannattaa käydä tutkimassa tuon leivontablogin antia. Löytyy aika herkullisia reseptejä, esim. mansikka-suklaamoussekakkua on pakko kokeilla vielä joskus.Nam.

    keskiviikko 18. helmikuuta 2015

    My name is...

    Otetaanpa nyt käsittelyyn nimiasia. Istuimme iltaa opiskelukavereiden kanssa ja tuleva sukunimeni nousi puheenaiheeksi. Eräs seurueen jäsenistä, joka on myös kihloissa, kertoi yrittäneensä totutella tulevaan uuteen sukunimeen jo nyt etukäteen. Hän aikoi siis ottaa miehensä sukunimen. Tämä kaveri oli kokenut jopa pientä ahdistusta aluksi ajatellessaan itseään uuden sukunimen kanssa, tai ehkä ahdistus johtui enemmänkin vanhasta luopumisesta. Nyt jo jonkin aikaa uutta nimeä maisteltuaan, hän oli pikkuhiljaa tullut sinuiksi tulevan muutoksen kanssa.

    Tämä keskustelu herätti minutkin pohtimaan asiaa jälleen kerran. Oman sukunimeni edustajia löytyy tällä hetkellä 1168 ja miehen 559. Ei siis mitään kovin yleisiä sukunimiä, mutta ei varsinaisia harvinaisuuksiakaan. Sukunimi ei ole minulle mitenkään erityisen merkityksellinen asia, enkä kokisi sen vaihtamista mitenkään suuresti identiteettiini vaikuttavana. Yhteinen sukunimi olisi järkipäätös ihan tulevaisuuden kannalta. Se yhdistäisi meitä parina selkeämmin myös virallisissa papereissa ja mikäli jälkikasvua on joskus odotettavissa, yhdistäisi yhteinen sukunimi myös heidät meihin kumpaankin. Sitten päästään meikäläisen pinnalliseen ajattelutapaan: mun etunimi ei soinnu kauniisti miehen sukunimen kanssa. Tiedättehän sen hetken, kun kuulee pelkästään jonkun nimen näkemättä henkilöstä edes kuvaa. Jonkinlainen mielikuva syntyy jo pelkän nimen perusteella. Jos päätyisin ottamaan mieheni sukunimen, uuden nimiyhdistelmäni perusteella kuulostaisin aika tiukalta tädiltä. Nimenomaan tädiltä. Ehkä jopa hiukan kukkahattuiselta. Ei helpota yhtään, että nimeni ja sukunimeni alkaisivat samalla kirjaimella: PP. Eikä tämä mielikuva ole vain omassa päässäni, oikeastaan kaikki yhdistelmän kuulleet ovat sanoneet samaa. Haluanko siis olla tiukka täti koko loppuikäni? Enpä ole ihan niinkään varma.

    Jonkinlaisen yhteyden haluan kuitenkin nimiimme, joten tällä hetkellä yhdistelmänimi kuulostaa parhaalta vaihtoehdolta vaikka yleisestiottaen en niistä kauheasti pidä. Aikamoinen dilemma... En nyt sano, että yhdistelmä on kiveenhakattu, tuuliviiri saattaa kääntyä vielä vaikka mihin suuntaan ennen ensi vuotta. Ehkä pitäisi tehdä kuten kaveri ja alkaa maistella miehen sukunimeä omani rinnalla. Jos siihen tätiin sitten tottuisi.

    Kuva täältä

    Muita nimiasian kanssa painiskelevia? Toivottavasti en ole ainoa, jolla on näin pinnallinen ongelma...

    tiistai 17. helmikuuta 2015

    The dress - DIY?

    Olipahan rankka viikko. Ja vielä rankempi on tämä alkanut viikko...

    Kaikesta muusta meneillään olevasta huolimatta hääjutut pyörii mielessä lähes taukoamatta. Viimeaikoina mietinnät ovat liittyneet aika usein siihen mekkoon. Edelleenkään en ole yhtäkään hääpukua käynyt sovittamassa, mutta muutamalle ompelijalle laitoin sähköpostitiedustelua puvun teettämisestä. Avoselkäisen pitsi-tylli-unelman hinta taitaa kivuta joka tapauksessa (valmiina tai teettämällä) sellaisiin summiin, että pitää ehkä hiukan jo harkita tarviiko siinä puvussa nyt olla se avoinainen selkä. Ja pitsiä. Ja tylliä.
    Sitten aloin pohtia kolmatta vaihtoehtoa: diy-hääpuku. Olisiko aivan järjetön ajatus tehdäkin hääpuku itse? Olen ommellut vaatteita lapsesta asti itse, ensin barbeille ja myöhemmin itselle. Pidän erityisesti juhlavaatteiden tekemisestä, koska niissä on vaan sitä jotain hohtoa. Käsin ompeleminen on suorastaan intohimoni. En olisi tässä projektissa myöskään yksin, sillä äitini lupautui jo auttamaan mikäli tähän ryhdyn. Äitini taas on aikamoinen käsityötaituri, jonka käsissä on valmistunut niin rippijuhla-, vanhojen tanssi- kuin ylioppilaspuvutkin. Ihan heikoilla kantimilla ei siis olla. Mutta onko oma hääpuku oikea hetki laittaa omat taidot koetukselle? Onko oma hääpuku kaiken sen stressin arvoinen, mitä sen itse tekeminen varmasti aiheuttaa?

    Kuva täältä

    En aio poissulkea vielä mitään vaihtoehtoa. En ennen kuin olen saanut kiskottua edes yhden valkoisen puvun päälleni. Voihan olla, että ihastun ensimmäiseen ja voin unohtaa b- ja c-suunnitelmat. Sen kuitenkin tiedän, että jos lähden diy-linjalle, niin puvun toteutus pitää aloittaa jo hyvissä ajoin, että pahimmalta stressiltä vältyttäisiin.


    Kuva täältä

    Kuvituksena viimeisimpiä pinnauksia. Keskenään hiukan erilaisia, mutta kaikissa näissä on sitä jotain. Olen myös nyt innostunut taskuista hääpuvussa. Ei niitä taskuja oikeasti varmaankaan hääpäivänä tarvitse, mutta onhan ne aika hauska pieni yksityiskohta.

    torstai 12. helmikuuta 2015

    The Polttarihaaste

    Our love is a diamond -blogin Marija laittoi reilu viikko sitten alulle polttarihaasteen ja nytpä on minutkin haastettu pohtimaan unelmieni polttareita. Kiitos haasteesta Marrasmorsiamelle!

    Omat polttarit ovat jossain hamassa tulevaisuudessa, mutta listataanpa nyt tämänhetkisiä fiiliksiä.


    1. Kuka on vastuussa polttareidesi järjestämisestä?
    Kaasot tietysti! Olen ajatellut pyytää kolmea ystävistäni kaasoikseni, mutta tällä hetkellä saldona on vasta 1/3. Pitää ehkä yrittää hoitaa tämä pois to do -listalta asap... Varmasti muutkin polttareihin osallistuvat jeesaavat kuitenkin tarvittaessa (toivottavasti).

    2. Ketkä osallistuvat polttareihesi?
    Tämä on paha. Saattaa tulla aika iso seurue... Ainakin jonkin verran lapsuudenkavereitani, pari edellisistä opiskeluista mukaan tarttunutta, nykyisistä opiskelukavereista varmaan muutama, ehkä pari työkaveria... Isolla porukalla on aina hauskempaa, mutta voipi olla, että tätä porukkaa on karsittava vielä.

    3. Mitä odotat polttareiltasi?
    Kaksipäiväiset polttarit on ihan must! Eihän yhdessä päivässä ehdi tehdä mitään. Lähinnä toivon hauskaa, rentoa yhdessäoloa. Joku mökkijärjestely voisi olla aika kiva, että koko porukan saisi kerättyä saman katon alle. Ja haluan, että polttarit tulee yllätyksenä!

    4. Millaista ohjelmaa polttareissasi on?
    Eipä ole tullut tätä koskaan mietittyä. Lähinnä osaan listata mitä en missään nimessä halua polttareiheni (tästä seuraavassa kohdassa). Tykkään hyvästä ruuasta ja kiukustun helposti nälkäisenä eli ainakaan ruokaa ei saa polttareistani puuttua :D Voisihan tästä jotain ohjelmaakin keksiä, kai..? Ja ehkä joku sellainen juttu mitä en ole vielä koskaan tehnyt. Ei mitään liian extremeä, mutta jotain sellaista mitä ei ehkä tule ihan joka päivä tehtyä tai mitä en keksisi itse tehdä.

    5. Mitä et halua polttareidesi sisältävän?
    • EI yhteisiä polttareita miehen kanssa, ei edes yhteisiä jatkoja. Itsestäänselvyys, mutta sanotaan nyt tämäkin ääneen.
    • EI noloa pukeutumista. Rakastan naamiaisia, mutta en ole koskaan ymmärtänyt mitä hauskaa on siinä, että morsian puetaan hoitsuasuun ja laitetaan myymään kortsuja kadulle.
    • EI minkään myymistä! 
    • EI strippareita. Mun mielestä mautonta.
    • EI mitään ällöttävää ruokaa. Tykkään HYVÄSTÄ ruuasta, en tykkää testata mitään kummallisia limaisia ruokalajeja.
    • EI korkeita paikkoja. Paha kammo, todella paha...
    • EI ylimääräistä draamaa. Perheriidat tms. voi jättää kotiin, ne odottaa kyllä siellä (ei sillä, että kavereillani olisi paljonkin perheriitoja, mutta ihan vaan varmistukseksi).
    • EI kiirettä. Pahinta olisi ehkä minuuttiaikataulu, joka ei jousta mihinkään suuntaan ja polttareiden päätteeksi olisi ihan uupunut kiireestä (varmasti tulen olemaan uupunut, mutta toivon sen johtuvan jostain muusta).

    Kuva täältä

    Eiköhän siinä tullut nyt tarpeeksi listausta ainakin ehdottomista no-no -jutuista. Se yksi pyydetty kaaso tätä kuitenkin lukee eli ei sitten sitä benji-hyppyä pellepuvussa!

    Tuntuu, että kaikki blogit, joita itse enimmäkseen lueskelen on jo haastettu. Heitetäänpä haaste kuitenkin eteenpäin vuoden 2017 morsiamelle: Bambi on Cake.

    tiistai 10. helmikuuta 2015

    DIY-herkut häihin?

    Minä ja sulhaseni olemme molemmat aikamoisia herkkuperseitä ja sokeri on meidän elämän suola. Onneksi ollaan ainakin tähän asti pysytty kohtuuden rajoissa. Häissämme ollaan kuitenkin todennäköisesti kohtuudesta kaukana, mitä herkkuihin tulee. Paikkaa ei ole (edelleenkään) varattu, mutta herkkubuffaa ollaan kyllä jo mietitty. Meidän häissä herkuttelu ei tule jäämään vain karkkeihin, vaan tarjolla on pakko olla myös ihania leivonnaisia. Tykkään itse leipoa ja yleensä kun meille kutsutaan joku kylään, on tietysti leivottava jotain kun on muitakin syöjiä kuin vain me kaksi. Testaan erilaisia reseptejä ja kirjoitan parhaat ylös omaan reseptivihkooni. Ajattelinkin, että voisin tuolta vihkoni kätköistä jakaa vähän reseptejä, jos löytyy vaikka muitakin kotileipureita. Vielä en tiedä mitä kaikkea meidän herkkupöydästä tulee löytymään, mutta ainakin macaronseja, joita tilasin jo siskoltani ja ehkä tuunattuja herrasväen pikkuleipiä.

    Mutta laitetaanpa ohjetta jakoon (alunperin jostakin lehdestä).

    Viileät vadelmaruudut


    Pohja:
    125 g voita/margariinia
    1 dl sokeria
    1 tl vaniljasokeria
    2,5 dl vehnäjauhoja
    hyppysellinen suolaa

    Täyte:
    6 dl pakastettuja vadelmia (tai mansikoita, mustikoita, punaherukoita... you name it)
    2,5 dl sokeria
    1,5-2 dl sitruunamehua
    3 sitruunan kuori pieneksi raastettuna
    3 valkuaista
    1 kokonainen muna
    1,5 dl vehnäjauhoja
    hyppysellinen suolaa

    Ota vadelmat (tai muut marjat) sulamaan jääkaappiin yön yli
    Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
    Leikkaa n. 22x22 cm neliövuuan pohjalle ja reunoille leivinpaperi ja voitele paperi.
    Vaahdota huoneenlämpöinen rasva ja sokeri.
    Lisää vaniljasokeri, jauhot ja ripaus suolaa.
    Älä vaivaa, ettei taikinasta tule sitkeää!
    Painele taikina vuokaan leivinpaperin päälle (ei reunoille!).
    Esipaista pohjaa uunin alatasolla 25-30 min.
    Jäähdytä.
    Kaada vadelmat kulhon päälle asetettuun siivilään.
    Painele lusikalla vadelmista mehu kulhoon ja kaavi myös siivilän ulkopuolelle jäävä "töhnä" mehun joukkoon.
    Sekoita vadelmamehu, sokeri, sitruunamehu ja sitruunan kuori sekä loput aineet.
    Lisää jauhot vähitellen mieluiten siivilän läpi.
    Kaada täyte pohjan päälle ja paista n. 30 min uunin keskitasolla.
    Jäähdytä.
    Pakasta vähintään 3-4 tuntia (itse pakastan yön yli).
    Ota jääkaappiin sulamaan viimeistään pari tuntia ennen tarjoilua.
    Nosta hiukan lämmennyt leivonnainen vuuastaan paperin avulla ja leikkaa kuutioiksi.
    Koristele ja nauti!



    Itse olen täytteessä sekoittanut vadelmaa ja mansikkaa ja tästä yhdistelmästä tuli jotenkin ihanan marjapuuromainen. Ihan kauhean kuumille hellepäiville tämä ei oikein sovi, koska menee aika veteläksi, jos on pidempään lämpimässä. Syyshäissä näitä ehkä kuitenkin voisi laittaa esille herkkubuffaan.

    maanantai 9. helmikuuta 2015

    Messuilut takana

    Lauantaina suuntasin kaasoni kanssa kohti Tampereen häämessuja enkä oikein tiennyt mitä odottaa. Tarkoituksena oli ainakin mallailla vähän sormuksia tuon kihlan viereen ja fiilistellä yleistunnelmaa. Vähän olin ehkä pettynyt tarjontaan. Jotenkin olisin odottanut enemmän näytteilleasettajia ja ainakin jonkinlaista järjestystä ständien suhteen. Nythän eri alat menivät aika sekaisin, koruliikkeen vieressä oli pitopalvelu ja valokuvaajan vieressä käsityöyritys. Helpottaisi kummasti, jos tällaisilla messuilla kaikki saman alan palveluntarjoajat olisi keskitetty yhdelle alueelle. Ihan vinkkinä messujen järjestäjille.

    Jäikö sieltä messuilta sitten mitään käteen. Sormuksia oli ainakin tarjolla vaikka millä mitalla ja kokeilin muutamia malleja. Yksi meinasikin jäädä sormeen (hups...), että en tiedä pitäiskö ottaa jonkinlaisena merkkinä vai mitä. Korus Designin Siru-sormusta olen käynyt monesti ihailemassa liikkeen ikkunassa. Sovittamaan en päässyt vieläkään, koska pisteellä oli sen verran kova kuhina, mutta pääsinpähän ihailemaan taas vähän lähempää. Oli kyllä kiva testailla noita, koska nyt on jo todella selkeä kuva millaisen vihkisormuksen haluan. Ja yllätyin siitä kuinka edullisia nuo itseä eniten kiinnostavat sormukset olikaan (positiivinen yllätys siis).


    Käytiin myös Oralin pisteellä juttelemassa vähän hammasasioista ja kyselin siitä valkaisusta, mutta on se kyllä aika kallista: koko hoito tarkastuksineen kaikkineen about 500€... Kaaso hyötyikin tästä pisteestä eniten, koska matkaan tarttui hammastarkastusaika.



    Esillä oleviin kattauksiin olin hiukan pettynyt, mutta yksi pöytä oli ehkä jo vähän sinne päin. Kultaa, valkoista ja vihreää. Aika simppeliä, mutta kuitenkin kaunista.


    Entäs ne puvut sitten? Edelleen olen jokseenkin pettynyt pukuvalikoimaan, kaikki vaikuttaa kauhean tönköiltä. Lovebirdsin pisteellä oli yksi ihan kaunis puku ja luulenkin, että pitää jossain vaiheessa matkata Helsinkiin tutkimaan tuota käytettyjen pukujen aarreaittaa. Jotain käytettyä tuli myös katsastettua nopeasti läpi ja pari ihan kivaa pukua bongasinkin, mutta sovittamaan en vielä uskaltautunut kaason yrityksistä huolimatta. Olen päättänyt, että sovitukset saa odottaa toukokuulle, koska sitten on yksi rahasyöppömatka takana ja voin oikeasti budjetoida hääpukuun. Tanssiva morsiuspukunäytös aiheutti lähinnä hilpeyttä miestanssijoiden ilmeiden ja vähän erikoisten pukuvalintojen takia. Ei ehkä Rintalan pukua meikäläiselle sitten kuitenkaan...


    Mika Peltomaa osoittautui ihan mukavaksi mieheksi. Nähtäväksi jää kuvaako hän vai kenties joku ihan muu meidän häät.

    Pitopalveluita oli paikalla jonkun verran ja Foodiacilla oli jopa tarjolla kakkua. Se oli kyllä älyttömän hyvää! Harmi, kun en tajunnut tarkemmin kysellä mitä se sisälsi, hedelmäinen moussekakku joka tapauksessa. Pitopalveluyrittäjiltä piti kysäistä, että miten hankalaa on cateringin hoitaminen tilassa, jossa ei ole kunnollista keittiötä ja tuleeko tästä paljonkin lisähintaa. Ihan arkipäivää kuulemma, eikä hintojenkaan pitäisi kohota taivaisiin tämän johdosta. Aikamoinen helpotus, jos päädytään nyt yhteen vähän erikoisempaan paikkaan.

    Rankan messuilun jälkeen tarvittiin tankkausta ja Wayne's Coffeen überhyvä porkkanakakku kyllä nosti energiatasot taas kohdilleen.



    Minkälaisia fiiliksiä muille jäi Tampereen häämessuista?

    P.S. Kunnon kamera oli käytössä, mutta kuvaajassa on parantamisen varaa...

    perjantai 6. helmikuuta 2015

    Something special for my brand new hubby aka huomenlahjat

    En ole varmaan (toivottavasti) ainut, jolle huomenlahja-käsite ei ollut tuttu ennen hääaiheisiin perehtymistä. Wikipedian mukaan huomenlahja on perinteisesti ollut miehen uudelle vaimolleen antama lahja, mutta nykyään myös vaimo antaa yleensä lahjan miehelleen ensimmäisenä avioliittoaamuna. Huomenlahjan antamisesta on ollut jopa laki aikoinaan ja sen tarkoituksena oli turvata vaimon toimeentuloa esimerkiksi leskeksi tulon jälkeen. (lähde)

    Nykypäivänä huomenlahjat ovat vain kaunis ele. Itse tykkään lahjojen antamisesta, joten ehkäpä mekin annamme toisillemme huomenlahjat. Mutta mitä ihmettä voi antaa miehelle, jolla oikeastaan on jo kaikkea? Tai no, kaikkea ja kaikkea, oma budjetti ei vaan veny omakotitaloon, uuteen autoon tms.

    Kysyin mieheltä, että tietääkö hän mitä huomenlahja tarkoittaa ja kyllähän se tiesi. Ja ihan ensimmäisenä mainitsi sitten huomenlahjakuvat. Jos joku on yhtä tietämätön kuin minä olin vielä jokin aika sitten, niin huomenlahjakuvat ovat sensuelleja kuvia morsiamesta (tai miksei sulhasesta) näteissä alusvaatteissa hyvän kuvaajan ottamina tietysti. Tällaista mieheltä ei ainakaan vielä löydy.

    Kuva täältä

    Lovefall-blogin Kiira on kirjoittanut mielestäni tosi hyvin huomenlahjakuvauksista täällä. Itsellekin tulee ensimmäisenä mieleen juurikin se oma kroppa. Miltä se näyttää kuvissa? Mitä jos reisissä on muhkuroita? Kiira ainakin torppaa postauksessaan kaikki tällaiset ajatukset todella hyvin. Olisihan se varmasti itsellekin kiva muisto, kuvia joita voi sitten katsella kun on vanha ja ryppyinen. En kyllä tiedä olisiko itsella tarpeeksi uskallusta lähteä tällaisiin kuviin. Varsinkin, kun en osaa olla kuvissa edes täysissä pukeissa. Muita hyviä huomenlahjaideoita ei siis ole vielä edes tullut vastaan. Onneksi tässä on vielä aikaa miettiä näitäkin.

    P.S. Liityin facebookin Häät 2016 -ryhmään ja se oli kyllä virhe. Miten kaikilla tuntuu olevan jo paikat varauksessa ja homma muutenkin paketissa??? Ahdistushan tässä iskee noita juttuja lukiessa... (Oikeasti siis hyvä ryhmä ja löytyi sieltä muitakin, joilla on pallo hukassa)

    keskiviikko 4. helmikuuta 2015

    Hääteema: ammatit

    Aika usein häissä näkyy hääparin mielenkiinnon kohteet jollakin tavalla. Esimerkiksi meidän häissä tulee todennäköisesti näkymään ainakin miehen valokuvausharrastus ja minun DIY-juttuni. Ne ovat kuitenkin "vain" harrastuksia. Miten olisi ammatit häiden teemana? Tai ei ehkä varsinaisena teemanakaan välttämättä, mutta kuitenkin näkyvänä osana häitä.

    Vaikkapa kemistihäät.

    Kuva täältä

     Tai poliisi.

    Kuva täältä
    Kuva täältä

    Opettaja.

    Kuva täältä

     Tai vaikka lääkäri/sairaanhoitaja.

    Kuva täältä
    Kuva täältä

    Onko ihan hullu ajatus vai voisiko tätä ehkä kuitenkin hyödyntää jossain määrin?

    tiistai 3. helmikuuta 2015

    Tampereen häämessut 2015

    Tampereella kun kerran asutaan, niin pakkohan ne alkuperäiset Tampere-talon häämessut on käydä katsastamassa. Odotan jo aika innolla, että pääsen keskelle sitä ihanaa häähumua. Mitäpä muuta sinne sitten lähdetään ihmettelemään kuin ihan yleistä fiilistä?

    Sormukset! Vaikka jo kihlasormusta valittaessa oli jonkinlainen mielikuva siitä sen kaveriksi tulevasta vihkisormuksesta, on kiva päästä testailemaan miltä ajateltu yhdistelmä sitten todellisuudessa näyttäisi.

    Jotain käytettyä ja hääkirppis. Näiltä alueilta voi tehdä edullisia löytöjä. Eihän sitä tiedä vaikka nappaisin mukaan unelmapukuni jo täältä. Mikäli olet jo omat hääsi viettänyt ja haluat nyt päästä ylimääräisistä eroon, käypä ilmiantamassa itsesi täällä viimeistään 5.2.2015 klo 22.

    ...ja jos kaikista etsintäyrityksistä (siis ei pelkästään messuilta tietenkään) huolimatta ei sitä ihanaa omaa hääpukua löydy ja pitää ottaa plan b käyttöön, löytyy messuilta apuja tähänkin. Näytteilleasettajien joukossa on muutama ompelimo, joilta taidan käydä kyselemässä vähän puvun teettämisestä. Just in case...

    Ninka. En usko, että minulla tullaan näkemään häissämme huntua, mutta jokin koriste päähän olisi kiva iskeä. Ninkan hiuskorut ovat aivan upeita ainakin kuvissa, joten odotan niiden näkemistä myös livenä.

    Mukaan lähtevä kaasoni sanoi keskittyvänsä kakkujen maisteluun, että ehkä osallistun sitten siihen myös.

    Kuva Tampereen häämessut
    Muita messuille lähtijöitä? Mikä kiinnostaa näillä messuilla eniten?

    P.S. Tampereen häämessut järjestetään tosiaan tulevana viikonloppuna 7.-8.2. Tampere-talossa.

    maanantai 2. helmikuuta 2015

    Light up!

    Ihan ekoista inspiraatiokuvista paikkapohdinnoissa näki jo ehkä mitä meidän häissä tulee olemaan ja paljon: valoja! Toivon kovasti, että juhlapaikkamme tulee olemaan sellainen missä kynttilöiden polttaminen on sallittua. Pöytäasetelmat jotenkin suorastaan vaativat kynttilöitä valaisemaan juhlijoita. Pelkät kynttilät eivät kuitenkaan riitä ja valosarjojen lisäksi kaipaan vielä vähän jotain extraa juhliemme valaistuspuoleen.

    Meidän sisustukseen kuuluu tällä hetkellä jo kaksi valokirjainta. Toinen on vanha mainosvalo ja toinen taas allekirjoittaneen omaa käden jälkeä. Yllättäen nämä kirjaimet ovat myös meidän etunimien alkukirjaimet. Valokirjaimet on siis ehdottomasti pakko saada mukaan häihin ja tarkoituksena olisi tehdä vielä &-merkki näille vanhoille kaveriksi. Sisustuselementteinä nämä ovat ihania ja meidän kotiin juuri passeleita ja mielestäni valokirjaimet sopivat myös industrial-henkiseen juhlaan kuin nenä päähän (edelleen siis toiveissa ne tehdashäät...). Vaikka meidän häät järjestettäisiin sitten sillä perus työväentalolla, niin kirjaimet kuuluvat juhlaan. Piste. Vähän houkuttelee myös jonkun BAR-kyltin toteutus, mutta katsotaan nyt mihin asti rahkeet riittää.

    Höpinät sikseen ja inspiraatiokuvia kehiin.

    Kuva Pinterest
    Kuva Pinterest
    Kuva Pinterest

    Meidän kirjaimissa valo tulee pleksin takaa eikä polttimot ole tuolla tavalla näkyvissä. Eli enemmänkin liikkeen mainosvalokirjaimia ovat meidän aakkoset. Materiaalinahan näissä voi olla vaikka mikä: metalli, puu, muovi, pahvi... Kunhan muistaa käyttää led-valoja paloriskin minimoimiseksi. DIY-ohjeita löytyy netistä pilvin pimein, esim. tällaisen (linkki) ohjeen löysin ihan pienellä etsiskelyllä. Ne ns. "aidot" valokirjaimet maksaa toisinaan jopa hävyttömän paljon eli mikäli tällaisista hääkoristuksista innostuu, ei kannata ehkä heti lähteä kirjainkaupoille vaan kokeilla ensin vaikka pahvista versiota.

    Mites sitten neonvalokyltit? Niitä voi ymmärtääkseni vaikka teettää haluamillaan sanoilla, hinnoista ei mitään tietoa. Eihän nämäkään pahan näköisiä ole.

    Kuva Pinterest
    Kuva Pinterest

    Muita valokirjaimiin ihastuneita?

    sunnuntai 1. helmikuuta 2015

    Chandlerina kuvissa

    En ole kuvauksellinen. Yhtään. Kerran eräässä työhaastattelussa sain kuulla näyttäväni paremmalta luonnossa kuin kuvassa. Kivahan se tavallaan on, mutta kun on kyse hääkuvista, niin mieluummin ehkä näyttäisin hyvältä niissä kuvissa.

    Minusta ja tulevasta miehestäni ei juurikaan löydy yhteiskuvia. Ja vaikka mies harrastaa valokuvausta, harvoista otoksista löytyy meikäläisen pärstä. En vaan viihdy kameran edessä. En osaa hymyillä sillä tavalla rennosti ja viimeksi kun otin itsestäni uutta kuvaa CV:tä varten huomasin myös omaavani vinon hymyn. Hampaat pysyvät ehdottomasti piilossa, jos pitää hymyillä kameralle. Saattaa johtua toisen yläetuhampaani tummentumasta (en polta enkä juurikaan juo kahvia eli epäreilua sanon minä!), joka on ollut siinä varmaan koko aikuisikäni eikä hammaslääkärin mukaan katoa ilman valkaisua. Pitäisikö siis valkaista hampaansa ennen häitä? Mitäköhän sellainen lysti maksaa ja saisiko sillä kauniin hymyn kuviin?

    En haluaisi näyttää Chandlerilta omissa hääkuvissani. Haluaisin kovasti oppia olemaan kuvissa luontevasti ja myös hymyilemään kauniisti. Olisikohan nyt aika aloittaa posetreenit peilin edessä?

    Kuva täältä