Aikataulutusta

Aika menee ihan liian nopeasti. Ihan vastahan oli toukokuu ja nyt yhtäkkiä eletäänkin jo heinäkuuta, mikä tarkoittaa tietysti sitä, että elokuuhun ei ole kuin muutama hassu viikko. Tuntuu, että aika ei riitä mihinkään. Kaikkein vähiten blogien päivittämiseen. Viime aikoina olen kuitenkin monena iltana pyörinyt sängyssä ja miettinyt milloin mitäkin häihin liittyvää. Yhtenä iltana en meinannut saada unta, koska jostain syystä oli aivan pakko alkaa laskeskella pöytiin tarvittavien kukkien määriä. Mihinkään lopputulokseen en tietenkään päätynyt. Ja nyt ihan viimeisimpänä olen alkanut muodostaa hääpäivän aikataulua. En tiedä onko tämä tähän mennessä aikaan saatu räpellys mistään kotoisin, mutta jaan sen silti täällä, ehkä joku ystävällinen kertoo parannusehdotuksia.

Meillä vihkiminen on siis klo 16 ja tapahtuu juhlapaikalla siviilivihkimisen kaavalla eli siihen varattu 20 minuuttia on todennäköisesti jopa aivan liikaa. Vieraita on kutsuttu 90 ja aikataulu muodostettu sen mukaan. Kertokaahan siis miltä näyttää, menikö aivan pieleen vai olisiko tässä onnistumisen mahdollisuudet.

10.00 Meikki

11.30 Kampaus

13.30-15.30 Potrettikuvat juhlapaikalla

16.00 Vihkiminen

n. 16.20 Siirtyminen juhlasalin puolelle, onnittelut & vieraiden esittelyt

17.00-18.30 Ruokailu (puheita ruokailun loppupuolella)

18.30-19.30 Ohjelmaa (yhteiskuvia?)

19.30-20.30 Hääkakku & herkkubuffet (taas puheita tämän aikana)

20.30-21.00 Ohjelmaa

21.00-21.45 Häätanssi + valssit & bändin eka setti

21.45-22.15 Ohjelmaa tai ihan vaan vapaata seurustelua

22.15-23.00 Bändin toka setti

23.00 Iltapala

23.30-24.00 Bändin vika setti

24.00 --> Krebaa spotifyn tahtiin

Meikki ja kampaus on vähän erikoisessa järjestyksessä nämä toteuttavien ystävieni aikatauluista johtuen. Ohjelman kanssa ollaan hiukan vaiheessa, koska ei tykätä hääleikeistä, mutta jotain yhteistä olisi kiva keksiä. Idealistalla on mm. mölkkyä, renkaanheittoa ja tikkataulu eli ei ehkä ihan perinteisintä hääohjelmaa, mutta muuten varsin perinteistä suomalaista toimintaa.

Kommentteja, ideoita?

Edistystä häärintamalla

Välillä tuntuu, että hääjutut ei etene mihinkään suuntaan vaikka tekemistä kyllä riittäisi. Viime viikon pe-su oli kuitenkin aikamoista häätykitystä. Varsinkin tuolla miehellä on kalenteri aika tiukassa koko ajan, joten järkevintä on yrittää aina sopia monta juttua samalle päivälle. Perjantaina olikin sitten treffit sekä meidät vihkivän tuomarin että cateringin kanssa. Lauantai kului muissa hommissa, mutta sunnuntaina kävinkin hoitamassa kutsuasian finaaliin kaason kanssa ja sovittamassa pukuani äitini luona.

Tuomarin tapaaminen jännitti aika paljon, koska en tiennyt yhtään millainen tyyppi olisi kyseessä. Sähköpostien perusteella hän vaikutti toki mukavalta, mutta siitä huolimatta mielikuvissani oli vanha kukkahattutäti. No, todellisuus olikin jotain aivan muuta. Vihkijämme on aika nuoren näköinen (villi veikkaus oli n. 35-vuotias) ja mukavan rento tapaus. Saamme päättää koko vihkitilaisuuden kulusta itse, myös sen mitä hän puhuu. Tietysti virallinen vihkikaava on se sama kuin kaikilla muillakin, mutta sen pituus on niin minimaalinen, että saamme tilaisuudesta varmasti ihan oman näköisen. Vähän piti tietysti kysellä mitä vihkijämme tekee normaalisti työssään ja selvisi, että hän on rikosoikeuden tuomari ja hoitaa paljon esim. lähestymiskieltoja. Vihkimiset on kuulemma mukavaa vastapainoa noille "oikeille" hommille :D Saatiin sovittua aikataulu ja muutenkin käytännön asioita. Nyt siis vielä "viihteellisen" puolen miettiminen eli musiikit ja puheet.

Mies tapasi perjantaina ekaa kertaa cateringin ja onneksi hänkin tykkäsi, koska nyt olisi paha lähteä enää vaihtamaan. Menu alkaa kuulostaa jo aika valmiilta ja uskoisin meidän saaneen aikaiseksi sellaisen listan, että kaikki löytävät sieltä jotakin syötävää. Vieraillamme on todella monenlaisia allergioita, joten ruokia pitää oikeasti miettiä myös siltä kannalta, että jokaiselle ei tarvitse tehdä omaa annosta. Osittain siis tästä syystä menu on melko salaattipainotteinen eikä lämpimiä ruokia ole tarjolla kymmentä eri lajia.

Sunnuntaina tuli tosiaan viimeisteltyä kutsut kaason kanssa ja niistä tuli mielestäni tosi hienot! Ensimmäisetkin versiot olisi kelvanneet mulle ihan mainiosti, mutta mies päätti viimeinkin kertoa mielipiteitään ja miinusta tuli liiallisesta tyttömäisyydestä. Muutettiin sitten hiukan kantta ja vaihdettiin tekstien väriä, että saatiin menemään kutsut myös miehen seulasta läpi. Tyttömäiset ne on kyllä edelleen, mutta niinhän häät taitaa yleensä ollakin. Tällä viikolla pitäisi saada ne painoon ja sitten pikapikaa vieraiden postilaatikoihin. Kuvaa kutsuista voin vilauttaa vaikka sitten kun niistä on ihan printtiversio.

Sitten oli vielä puvun sovitus. Pukuhan oli vähän turhan tiukka ostohetkellä ja tiesin jo silloin, että itse en tästä pahemmin ajatellut pienentyä, joten onneksi edellisen käyttäjän mukaan tehdyt kavennukset pystyi purkamaan. Loppujen lopuksi purinkin nuo saumat itse ja kun viimeinkin sain puvun päälleni, totesimme äitini kanssa, että siitähän tuli juuri sopivan kokoinen pelkästään tuon pienen operoinnin jälkeen. Pientä fiksausta joudutaan vielä varmaan tekemään lähempänä hääpäivää ja lyhennys jäi vielä tekemättä, mutta se oli aikalailla siinä. Ja voi olla, että yläosa jätetään sittenkin muokkaamattomaksi, koska olihan se kaunis. Puku näytti jopa paremmalta kuin muistin (viime sovituskerrasta on paaaaaljon aikaa) ja yön yli nukuttuani olin taas ehkä hiukan ihastunut.

Tällainen selostuspostaus tällä(kin) kertaa. Näiden parin tehokkaan päivän jälkeen häät tuntuu taas paljon todellisemmalta jutulta eikä vaan joltain juhlalta kaukana tulevaisuudessa. Mitään järkevää kuvitusta en onnistunut keksimään, joten käytin ihan random kuvia pinterestistä.

DIY: Golden animals

No nyt päästään viimeinkin asiaan. Oli jo aikakin. Häihin aikaa kolmisen kuukautta ja vähitellen pitäisi varmaan alkaa toteuttaa niitä hienoja suunnitelmia, mitä joskus kaaaaaaauan sitten tuli tehtyä. Ihana kesäaurinko on saanut ainakin meikäläisen oleskelemaan pihalla suurimman osan vapaa-ajasta ja pihahommiahan uuden talon ympäristössä riittää. Eilen päätin kuitenkin käyttää hetken myös hääjuttuihin ulkona ollessani, nimittäin niihin eläimiin. Tilasin siis noin ikuisuus sitten muovisia leikkieläimiä Aliexpressistä pari pussillista, koska halusin meidän häihin kultaiset eläimet paikkakorttien pidikkeiksi. Inspiraatio lähti tästä Pinterestin kuvasta:

Ja kun inspis iskee, sehän on toteutettava. Eläimet joutuivat odottamaan muuttolaatikossa aika kauan ennen kuin eilen vapautin ne. Lisäksi kävin ostamassa Br-lelusta kuusi dinoa sisältävän pussin, joista tulee pöytänumeroiden jalustat. Niiden kanssa pitää askarrella vähän lisää vielä myöhemmin. Ja pieniä eläimiä tilasin vielä yhden pussin lisää, että varmasti riittävät.

Mutta miten tavallisista lelueläimistä tuli aivan mahtava kultaeläinten lauma?

Tarvitset:

• muovieläimiä
• kultamaalisprayta
• muovihanskat
• suoja-alustan (esim. mulla pahvilaatikko)

Resepti on varsin yksinkertainen:

1. Eläimet pois pussista ja asettelu suoja-alustalle sopivin välimatkoin. Itse laitoin eläimet ensin toiselle kyljelle. 2. Hanskat käteen ja ei kun ravistelemaan spraypulloa. 3. Kun olet ravistellut tarpeeksi pitkään (mun pullossa luki 3min, mutta en varmasti ravistellut niin kauaa), ala suihkuttaa eläimiä. Kannattaa suihkutella ensin vähän ja katsoa sitten tarttuiko joka paikkaan. Jos ei, suihkuta uusiksi. 4. Anna eläinten kuivahtaa hetki ja käännä sitten käsittelemätön puoli päälle ja suihkuta myös se. 5. Anna taas kuivua hetki ja nosta eläimet jaloilleen, ettei ne pääse tarttumaan liian vahvasti alustaan. 6. Jos vielä jäi maalaamattomia kohtia, suihkuta uusiksi eläinten kuivuttua kunnolla. 

Suihkutin yhden pussillisen (36 eläintä) + kuusi isompaa dinoa ja melkein yksi purkki sprayta kului. Lisää suihkuttelua tiedossa siis vielä (lisäksi pitäis maalata ne pullotkin vielä...). Ihan kivaa hommaa ulkona auringossa ja lopputulos on ihan mahtava. Näistä tuli ehkä hienompia kuin olin osannut kuvitella. Taas sellainen pikkujuttu, mitä kukaan ei varmaan edes huomaa, mutta mulle tuli näistä tosi hyvä mieli.

Raksa, parisuhde ja häät

Päivitelläänpä nyt tätäkin blogia välillä. Häihin on kohta enää kolme kuukautta aikaa ja kutsut saadaan toivottavasti lähtemään tässä ihan kohta. Mutta tämä postaus ei koskekaan niitä vaan luvassa onkin parisuhdeasiaa ja meidän tilanteessa se liittyy aika luontevasti raksailuun.

Oikeastaan koko kuluneen vuoden alkupuolisko on pyörinyt raksan ympärillä. Ei ole hirveästi tarvinnut miettiä mitä tekisi iltaisin ja viikonloppuisin. Mutta nyt ei olekaan enää raksaa vaan koti. Noin viikko sitten pääsimme viimeinkin viettämään ensimmäisen yön uudessa kodissa ja viime lauantaina saimme muutettua viimeisetkin tavarat vuokrakämpästä uuteen taloon. Talo ei tietenkään ole vielä täysin valmis, ulkohommia riittää vielä vaikka kuinka ja sisälläkin on kaikenlaista pientä viimeistelyhommaa. Mutta joka tapauksessa, raksasta on tullut koti. Vaikka siis edelleenkin raksaillaan iltaisin, voidaan nyt keskittyä myös jo vähän muihin juttuihin. Ajattelinkin kirjoitella siitä, miten parisuhde kesti tämän projektin ja miten onnistuu häiden järjestely raksan ohella.

Meillä oli jo raksaprojektin alussa aika selvät sävelet. Todettiin, että jos ei parisuhde tällaista kestä, niin ei se sitten kestäisi muitakaan vaikeita juttuja. Ja toisaalta asennoiduttiin niin, että rakennusaika kestää vain noin vuoden eikä se ole oikeasti kamalan pitkä aika. Eikä se ollutkaan. Lopulta se meni aika hujauksessa. Oli kovat suunnitelmat viettää parisuhdeaikaa raksan ulkopuolella säännöllisesti, mutta toisin kävi: vietettiin parisuhdeaikaa raksalla. Tällainen tietysti vaatii sen, että kumpikin on ihan satasella mukana projektissa ja haluaa viettää paljon aikaa uuden kodin rakentamisessa. Toki mies hoiti rakennusasioita enemmän, mutta mitä pidemmälle pintavaiheeseen päästiin, sitä enemmän olin hommissa myös itse. Ja voisin ryhtyä tähän myös uudestaan, vaikka niitä huonojakin hetkiä koettiin.

Kaasolleni juuri totesin, että oikeastaan oli tosi hyvä, että rakennettiin talo ennen naimisiin menoa. Opin todella paljon, enkä pelkästään rakennusasioista, vaan myös itsestäni ja miehestä. Rakennusaika toi vähän erilaisia ominaisuuksia esiin meistä kummastakin. Esimerkiksi itse huomasin olevani aika järjestelmällinen ja niuhon tarkka joissakin asioissa. Aikaisemmin olin aina ajatellut miehen olevan meistä se tarkempi, mutta nyt roolit tuntuivat vaihtuvan erityisesti loppua kohden. Jotenkin on siis entistä varmempi olo koko suhteesta ja voin todella luottaa siihen, että tätä eivät mitkään ihan pienet vastoinkäymiset kaada. Olemme saaneet yhdessä aikaiseksi talon. Se on vaatinut neuvotteluja, kompromisseja ja vääntämistä, mutta toisaalta olemme huomanneet olevamme samaa mieltä aika monista asioista ja yhteinen arvopohja on varmasti nyt vahvempi kuin ennen. Kaikenkaikkiaan itse olen kokenut tämän ennen kaikkea suhdetta vahvistavana kokemuksena.

En tietenkään sano, että kaikkien kannattaisi rakentaa talo ennen avioliittoa. Ei tällainen varmasti kaikille sovi missään nimessä :D Mutta ehkä suhdetta olisi hyvä jollakin tavalla testata ennen alttarille astelua, toiset tekee sen isommin ja toiset pienemmin. Ei siis pidä kuvitella, että rakentamisessa olisi mitään romanttista. Ei sinnepäinkään. Se on kaikkea muuta kuin romanttista. Kun kumpikin on raksapölyn ja maalin tahrimissa raksavaatteissa ja kello on yksitoista illalla, ei päässä pyöri ihan hirveän romanttisia ajatuksia. Lähinnä tekee mieli vaan käydä nopeasti suihkussa, että pääsisi jo nukkumaan. Ja niinhän se yleensä meneekin.

Mitä sitten tulee häiden järjestämiseen raksan rinnalla? Raksa vie aika luonnollisesti voiton. Häät alkaa tuntua ihan pikkujutulta. Olen todella onnellinen, että suunnittelin häät pitkälti jo ennen kuin raksailu ehti kunnolla alkaa. Olin varannut kaikki olennaiset jutut (paitsi sen vihkijän) ajoissa ja suuret linjat + osa yksityiskohdistakin oli mietitty jo viime syksynä. Kovan luokan ennakointia, mutta tässä tilanteessa erittäin toimiva ratkaisu. Ja onneksi lähetettiin ne save the datet... Muuten meidän häissä ei olisi varmaan vieraita ollenkaan :D

Tiivistettynä tämän postauksen ajatukset: talon rakentaminen ei välttämättä tuhoa parisuhdetta, se voi jopa vahvistaa sitä, mutta jos haluat järjestää häät raksailun ohessa, ole ajoissa ja ennakoi vähän liikaakin.

We're going to get married!

Eli vastaus viime postaukseen: meillä on viimeinkin vihkijä!!! Tätä odotettiin pitkään ja hartaasti ja tämä on ollut koko häätouhussa se tähän asti stressaavin juttu. Nyt se on saatu ruksattua pois sieltä to do -listalta ja voin taas hengähtää. Pirkanmaan käräjäoikeus pelasti meidät ja itseasiassa vihkijä vaikuttaa oikein mukavalta sähköpostien perusteella. Häihin on kohta enää neljä kuukautta eli esteettömyystodistuksenkin voisi jo hankkia. Hullua...

Hääjärjestelyt siis etenevät kyllä tästä piiiiitkästä blogihiljaisuudesta huolimatta. Nyt on vaan raksalla meneillään kaikista kiireisimmät hetket, koska irtisanoimme juuri väliaikaisen vuokra-asuntomme ja kuukauden päästä pitäisi jo pystyä asumaan uudessa talossa. Aikamoista hässäkkää siis meneillään sillä rintamalla. Vähitellen keskustelut häistä ovat kuitenkin lisääntyneet ja kutsut pitäisi suunnitella + painattaa tässä ihan lähiaikoina, jotta ne saadaan pian postiin. Hääpuvun muokkaukset pyörivät mielessä yhä useammin, kun pohdin tehdäkö puvusta täysin olkaimeton, kaksiolkaiminen vai jättää se yksiolkaimiseksi. Ja jos se jätetään yksiolkaimiseksi, mitä sille yhdelle olkaimelle keksitään. Äitini kuitenkin totesi, että katsotaan sitä sitten kun ollaan muutettu. Onhan tässä vielä aikaa, mutta muutama kuukausihan menee ihan hujauksessa.

Mutta tärkeintä, että meillä on nyt VIHKIJÄ! Ei enää plan B:n miettimistä, koska plan A toteutuu sittenkin.

Ei vihkijää vieläkään...

No niinhän siinä sitten kävi, että maistraatista tuli vastaukseksi kylmä ei (pahoittelujen kera tosin). Emme siis ainakaan sitä kautta saa vihkijää elokuiselle lauantaille Tehtaaseen. Vaihtoehtona on onneksi vielä käräjäoikeus, johon tietysti heti tänään soitin ja laitoin sitten vielä sähköpostia perään. Luurin toisessa päässä oli oikein mukavalta kuulostava nainen, joka sanoi, että varmasti saadaan järjestymään. Toivon todella, että VARMASTI saadaan järjestymään. Periaatteessa käräjäoikeudesta voi varata vihkijän aikaisintaan neljä kuukautta ennen the päivää, mutta ovat kuulemma ottaneet varauksia vastaan jo hiukan aikaisemminkin. Nyt tilanne on kuitenkin se, että pitäisi odotella huhtikuuhun saakka, ennen kuin voidaan saada varmistus tähän vihkijädilemmaan. Ärsyttävää... Kaikki muu näiden häiden järjestämisessä tuntuu tapahtuvan kuin itsestään, enkä ole stressannut vielä mistään (paria pukukriisiä lukuunottamatta), mutta tämä aiheuttaa kyllä paineita. Jopa niin paljon, että unissapuhumistaipumukseni heräsi taas viime yönä. Mies kysyi aamulla, että muistanko yöstä mitään. Vastasin tietysti, että en, koska nukuin todella sikeästi. Olin kuulemma selittänyt kovaan ääneen jotain käräjäoikeudesta ja varaamisesta, yms. Ai miten niin vihkijän puuttuminen aiheuttaa painajaisia?

Häihin on nyt aikaa noin puoli vuotta ja aika mielelläni suunnittelisin jo kutsut painovalmiiksi. Pitänee keksiä sellaiset tekstit, mistä ei käy ilmi vihkimisajankohta. Tai sitten kaksi erilaista versiota. Pläähh... Inhottavaa, kun tällainen aika tärkeä juttu ei nyt meinaa onnistua.

Hääyö

Kukkahommien edistyessä sain myös samassa rytäkässä varattua meille hääyöksi hotellihuoneen. Alunperin ei ollut lainkaan selvää missä hääyömme viettäisimme. Palloteltiin kodin ja eri hotellien välillä. Lopulta kuitenkin todettiin, että ehkä häiden jälkeisenä aamuna on kiva saada jonkun muun valmistelema aamiainen ja tavallaan vielä jatkaa hääfiilistä seuraavallekin päivälle. No sitten pitikin valita hotelli ja minkä tasoinen huone. Emme halunneet käyttää useita satoja euroja yhteen yöhön (koska se edeltävä päivä tulee jo melkoisen kalliiksi), mutta toisaalta ihan halvinta perushuonettakaan ei huvittanut varata näin spesiaaliin tilanteeseen. Vaihtoehtojen pitkällisen tutkinnan jälkeen varasinkin sitten meille Solo Up Supreme -huoneen Sokos Hotel Tornista eli päädymme samaan hotelliin osan vieraista kanssa. Supreme huoneessa on iso parisänky ja kokoa peräti 35 neliötä + mahtavat maisemat kahteen suuntaan avautuvissa suurisssa ikkunoissa. Ei siis mitään überfancya, mutta pientä luksusta kuitenkin.

Kuulin, että uusimmassa Häät-lehden numerossa on juttu juurikin Tampereen Tornista, joten mikäli joku muukin haluaa viettää hääyönsä korkeuksissa astetta raffimmassa huoneessa, lisäinfoa löytyy lehtipisteistä. Itse en ole kaikilta mahdollisilta elämänkiireiltä ehtinyt lukea edes lehtiä, mutta pitää etsiä tuo numero käsiini heti kun kiireet vähän hellittävät.