maanantai 18. toukokuuta 2015

Kaapissa roikkuu jotain valkoista...

Säästöpostauksessa mainitsinkin, että olen tutkinut käytettyjen pukujen valikoimaa jonkin verran. Lähinnä olen selannut Facebookin hääkirppiksiä, koska naimisiin.infon foorumi, tori.fi, ym. vaihtoehdot tuntuivat hankalalta käyttää eikä valikoimaakaan ollut mielestäni yhtä paljoa kuin Facessa. Jos ajattelee astelevansa alttarille käytetyssä puvussa, kannattaa vaihtoehtojen bongailu aloittaa hyvissä ajoin. Kun on liikkeellä vähän turhankin ajoissa kuin ehtii katsella ihan rauhassa, vähän samalla tavalla kuin liikkeiden pukujen kanssa. Ero käytetyn ja liikkeestä ostettavan puvun välillä on se, että liikkeen pukujen kanssa voi miettiä päätöstään vielä sovituksen jälkeenkin, mutta käytetty puku kannattaa kyllä ostaa aikalailla heti, jos joku puku oikeasti iskee. Muuten voi se oma unelmapuku mennäkin jollekin toiselle.


Käytetyn puvun ostaminen on myös pieni ekoteko. Kertakäyttöinen vaate ei koskaan ole ekologinen (ellei sitä ole valmistettu paperista tms.). Itse ajattelen ainakin niin, että eihän mikään vaate voi oikeasti mennä huonoksi yhdestä tai kahdesta käyttökerrasta. Tai jos menee, niin kannattaako sellaisesta vaatteesta todella maksaa tuhatta euroa. Ja mitä niille kaikille kauniille hääpuvuille sitten häiden jälkeen tapahtuisikaan, jos kukaan ei enää haluaisi niitä käyttää. Mielestäni kauniit vaatekappaleet on tarkoitettu käytettäväksi ja ne ansaitsevat olla esillä. 


Ymmärrän kuitenkin erittäin hyvin, jos joku välttämättä haluaa ostaa pukunsa uutena. Itsenikin piti hetki miettiä, mitä hääpuku merkitsee ja millainen olo tulisi jonkun toisen käyttämän hääpuvun päälle pukemisesta. Niin hölmöä kuin se onkin, niin joskus aikaisemmin ajattelin, että en todellakaan halua mennä naimisiin jonkun muun käyttämässä puvussa. Kuvittelin, että ajattelisin vielä omana hääpäivänänikin puvun olevan oikeasti jonkun toisen puku. 


Onneksi sain pääkoppani siihen järjestykseen, että uskalsin sukeltaa käytettyjen pukujen maailmaan. Ajattelin, että ainakin voisin löytää pohjan, jota muokkaamalla saisin juuri oikeanlaisen puvun. Olen hiukan hankalan mallinen kropaltani, joten ihan mille tahansa puvulle tarvitsisi esitellä ompelukonetta ennen kuin se istuisi täydellisesti. Melko kapea ylävartalo yhdistettynä suhteessa leveähköön lantioon ei ole varsinaisesti mikään valmisvaatteiden unelma. 


Jonkin aikaa vaihtoehtoja tutkittuani löysin muutaman itsenä kiinnostavan puvun, mutta yksi oli jo kuvien perusteella ylitse muiden. Tätä pukua olin ihaillut Niinattaren sivuilla jo useaan otteeseen, mutta todennut hinnan olevan todella paljon enemmän kuin mitä olisin valmis satsaamaan. Saimme myyjän kanssa aikataulutettua sovitusajan eiliselle ja matkasinkin sitten kaasoni kanssa Jyväskylään. Puolisen tuntia siinä ihmettelyssä ja pyörimisessä meni. Lopputuloksena oli valkoinen vaate auton takakontissa, hiukan hämmentynyt minä ja ilosta hihkuva kaaso. En ole mikään suuri tunneihminen ja itkuun purskahtaminen yhden vaatteen takia ei olisi lainkaan tyylistäni, joten mitään tällaista suurta tunnekuohua en kokenut. Onneksi oli itseäni hiukan tunteellisempi kaaso mukana, joka kyllä liikuttui samoin kuin myyjäkin. Myyjän liikutus tosin johtui todennäköisesti enemmänkin luopumisen tuskasta, eikä niinkään puvun näkemisestä päälläni. Puku ei ole ihan täydellisen kokoinen, vaan vaatii lyhentämistä ja todennäköisesti edelliselle morsiamelle tehtyjen kavennusten purkamista ja palauttamista alkuperäiseen kokoonsa (ellen aloita jotain dieettiä ja kapene paria senttiä). Voi olla, että muokkaan pukua myös muuten hiukan enemmän itseni näköiseksi, mutta se jää nähtäväksi.


All in all: mulla on nyt hääpuku! Siinä on hyvin paljon samaa kuin mun muutamassa pinnauksessa ja helma on ainakin ihan totaalisen täydellinen (vaatii vaan lyhennyksen). Se on juuri sopivan erilainen. Se on Enzoanin puku ja sen takia olenkin kuvittanut tämän postauksen saman suunnittelijan ihanuuksilla. Hintaa puvulla oli noin kolmannes sen alkuperäisestä arvosta ja käyttökertoja takana peräti kaksi. Käytöstä huolimatta puku on kuin uusi. Puvun mallin ehkä arvaattekin kuvia katsomalla ;)

Pahoittelut kilometripostauksesta, mutta mielestäni tämä aihe ansaitsi pidemmän postauksen täynnä tekstiä ja kuvia.

Itse voin lämpimästi suositella käytetyn puvun ostamista tämän kokemuksen perusteella. Minkälaisia ajatuksia käytetyt hääpuvut herättävät muissa?

4 kommenttia:

  1. Oo mahtavaa, että puku löytyi!! Ja triplapisteet siitä, että löysit täydellisen käytettynä :) toivottavasti minäkin jossain vaiheessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon kyllä onnellinen, että löysin tuon näinkin helpolla :) Olin varautunut vuoden kestävään projektiin. Kyllä sullekin varmasti puku löytyy :) Ja onneks käytetyissäkin on tällaisia helmiä.

      Poista
  2. Ihana kilometripostaus ja huippua, että löytyi sopiva puku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonkinlaisen tunnekuohun vallassa taidan sittenkin olla, kun huomasin tämän kilometripostauksen olevan aika hyvin kirjoitusvirheillä koristeltu :D

      Poista