tiistai 31. toukokuuta 2016

Edistystä häärintamalla

Välillä tuntuu, että hääjutut ei etene mihinkään suuntaan vaikka tekemistä kyllä riittäisi. Viime viikon pe-su oli kuitenkin aikamoista häätykitystä. Varsinkin tuolla miehellä on kalenteri aika tiukassa koko ajan, joten järkevintä on yrittää aina sopia monta juttua samalle päivälle. Perjantaina olikin sitten treffit sekä meidät vihkivän tuomarin että cateringin kanssa. Lauantai kului muissa hommissa, mutta sunnuntaina kävinkin hoitamassa kutsuasian finaaliin kaason kanssa ja sovittamassa pukuani äitini luona.

Tuomarin tapaaminen jännitti aika paljon, koska en tiennyt yhtään millainen tyyppi olisi kyseessä. Sähköpostien perusteella hän vaikutti toki mukavalta, mutta siitä huolimatta mielikuvissani oli vanha kukkahattutäti. No, todellisuus olikin jotain aivan muuta. Vihkijämme on aika nuoren näköinen (villi veikkaus oli n. 35-vuotias) ja mukavan rento tapaus. Saamme päättää koko vihkitilaisuuden kulusta itse, myös sen mitä hän puhuu. Tietysti virallinen vihkikaava on se sama kuin kaikilla muillakin, mutta sen pituus on niin minimaalinen, että saamme tilaisuudesta varmasti ihan oman näköisen. Vähän piti tietysti kysellä mitä vihkijämme tekee normaalisti työssään ja selvisi, että hän on rikosoikeuden tuomari ja hoitaa paljon esim. lähestymiskieltoja. Vihkimiset on kuulemma mukavaa vastapainoa noille "oikeille" hommille :D Saatiin sovittua aikataulu ja muutenkin käytännön asioita. Nyt siis vielä "viihteellisen" puolen miettiminen eli musiikit ja puheet.


Mies tapasi perjantaina ekaa kertaa cateringin ja onneksi hänkin tykkäsi, koska nyt olisi paha lähteä enää vaihtamaan. Menu alkaa kuulostaa jo aika valmiilta ja uskoisin meidän saaneen aikaiseksi sellaisen listan, että kaikki löytävät sieltä jotakin syötävää. Vieraillamme on todella monenlaisia allergioita, joten ruokia pitää oikeasti miettiä myös siltä kannalta, että jokaiselle ei tarvitse tehdä omaa annosta. Osittain siis tästä syystä menu on melko salaattipainotteinen eikä lämpimiä ruokia ole tarjolla kymmentä eri lajia.

Sunnuntaina tuli tosiaan viimeisteltyä kutsut kaason kanssa ja niistä tuli mielestäni tosi hienot! Ensimmäisetkin versiot olisi kelvanneet mulle ihan mainiosti, mutta mies päätti viimeinkin kertoa mielipiteitään ja miinusta tuli liiallisesta tyttömäisyydestä. Muutettiin sitten hiukan kantta ja vaihdettiin tekstien väriä, että saatiin menemään kutsut myös miehen seulasta läpi. Tyttömäiset ne on kyllä edelleen, mutta niinhän häät taitaa yleensä ollakin. Tällä viikolla pitäisi saada ne painoon ja sitten pikapikaa vieraiden postilaatikoihin. Kuvaa kutsuista voin vilauttaa vaikka sitten kun niistä on ihan printtiversio.


Sitten oli vielä puvun sovitus. Pukuhan oli vähän turhan tiukka ostohetkellä ja tiesin jo silloin, että itse en tästä pahemmin ajatellut pienentyä, joten onneksi edellisen käyttäjän mukaan tehdyt kavennukset pystyi purkamaan. Loppujen lopuksi purinkin nuo saumat itse ja kun viimeinkin sain puvun päälleni, totesimme äitini kanssa, että siitähän tuli juuri sopivan kokoinen pelkästään tuon pienen operoinnin jälkeen. Pientä fiksausta joudutaan vielä varmaan tekemään lähempänä hääpäivää ja lyhennys jäi vielä tekemättä, mutta se oli aikalailla siinä. Ja voi olla, että yläosa jätetään sittenkin muokkaamattomaksi, koska olihan se kaunis. Puku näytti jopa paremmalta kuin muistin (viime sovituskerrasta on paaaaaljon aikaa) ja yön yli nukuttuani olin taas ehkä hiukan ihastunut.


Tällainen selostuspostaus tällä(kin) kertaa. Näiden parin tehokkaan päivän jälkeen häät tuntuu taas paljon todellisemmalta jutulta eikä vaan joltain juhlalta kaukana tulevaisuudessa. Mitään järkevää kuvitusta en onnistunut keksimään, joten käytin ihan random kuvia pinterestistä.


2 kommenttia:

  1. Meillä kanssa meni niin, että suunnittelin kutsun ja näytin miehelle. Ei mennyt läpi. Selattiin pinterestiä ja mieluisa löytyi. Tein sen pohjalta uuden version. Valkoinen pohjaväri ei käynyt miehelle. Taas uusi versio. Lopulta paloi pinna ja nökötettiin molemmat koneen äärellä viilaamassa yksityiskohtia :D lopputulos meni onneksi molempien seulan läpi. Huh!

    VastaaPoista
  2. Meidän kutsuista tuli yllättävänkin ei-tyttömäiset hääkutsuiksi! Koska tuotan tekstiä ammatikseni, se puoli oli minun heiniäni. Mies jaksoi puolestaan hinkata kohdistuksia yms. insinöörimäisellä pieteetillä. Niinpä kutsuista tuli just hyvät - saa käydä kurkkimassa mun blogissa. (Juhlittiin häitämme viikko sitten samassa tehtaassa kuin te.)

    VastaaPoista