tiistai 15. joulukuuta 2015

Joulukortit unohtui. Miten olis Happy New Year -kortit?

Meidän hääpäivä ei osu aivan ruuhkaisimmalle kesälomakaudelle, mutta silti on pieni pelko siitä, että jonkun vieraan kesälomareissu osuu juurikin tuolle viikonlopulle. Haluaisimme siis varmistaa, että mahdollisimman moni vieraistamme pääsee juhlimaan kanssamme eikä päällekäisiä häppeninkejä tulisi järjestettyä edes vahingossa. Tästä syystä häistä pitäisi tietysti kertoa jo paljon etukäteen ja varmistaa, että kaikki merkkaavat päivän ylös jo ennen lomista sopimista. Varsinaisia kutsuja ei viitsisi elokuun häihin lähettää jo tammikuussa, mutta onneksi meille Suomeenkin on saapunut Jenkkilästä sellainen hieno tapa kuin save the date -kortit. Jos termi on jollekin vielä täysin tuntematon, niin se tarkoittaa aika pitkälti ennakkokutsua. Ideana on siis ilmoittaa häistä jo paljon etukäteen, mutta varsinaiset kutsut hääinfoineen kaikkineen saapuvat vasta lähempänä the päivää. Ihan hauska tapa ja varsinkin lomakausille osuvien häiden kohdalla ihan järkevä juttu. Monet parit ottavat/otattavat itsestään save the date -kuvia, joista valitsevat yhden kortin pohjaksi.

Mitään ihan "virallisia" save the date -kortteja omalla kuvallamme varustettuna me ei olla missään vaiheessa ajateltu laittaa. Joku muistutus olisi kuitenkin varmasti hyvä, vaikka suurelle osalle ollaan jo tarkka päivämäärä kerrottu. Alunperin aioin lähettää joulukortteja, joihin olisi sitten johonkin alareunaan tullut maininta tästä suuresta päivästä. No, kaikkihan tietävät, että se juna meni jo... Sitten keksin seuraavan idean. Ja tämä erottuisi paremmin kaikkien niiden kymmenien korttien joukosta, jotka monien postiluukuista lähipäivinä kolahtavat. Uuden vuoden kortit! Eli vähän niinkuin joulukortit, mutta näillä toivotettaisiinkin hyvää uutta vuotta ja siitä saisikin mainion aasinsillan meidän häihin, jotka tietysti pidetään juurikin vuonna 2016. Ja näitä ei olisikaan pakko saada lähetettyä johonkin tiettyyn päivämäärään mennessä (toki ehkä kuitenkin ennen tammikuun loppua), koska onhan se vuosi uusi vielä sen varsinaisen vaihtumispäivän jälkeenkin. 

Millaiset uuden vuoden kortit sitten voisin lähettää? Tässä muutama Pinterestistä poimittu idea.




Tässä teksti on oikeasti aika hauska, mutta ehkä lähinnä katsoin kuitenkin visuaalista ilmettä.

Jotain yksinkertaista ja sitä kautta huomiota herättävää. Ja kappas, Vistaprintillä näyttäisikin olevan joku joulukorttikampanja käynnissä. Jos olisi kutsut jo suunniteltuna, niin tuotahan voisi hyödyntää myös niihin. Ihan vink vink vinkkinä muille ensi vuoden morsiamille. (Tämä ei ole maksettu mainos) 

Ei kun suunnittelemaan siis!

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Aivan älytöntä!

Siis todellakin ÄLYTÖNTÄ! En meinannut edes uskoa, kun luin sähköposteja ja bongasin sieltä viestin otsikolla "Onneksi olkoon, Vuoden Hääblogi -ehdokas!". Uskomatonta, mutta totta: meikäläisen bloginretale on valittu Love Me Do:n Vuoden Hääblogi -äänestykseen. En ihan oikeasti meinaa uskoa tätä.. Varsinkin, kun viime aikoina blogiparka on jäänyt täysin huomiotta. Ei kai tässä muu auta kuin kiittää ja kumartaa. Mahtava uutinen toden totta!

Mikäli joku vielä haluaisi äänestää tätä hunningolla olevaa hääblogia, niin Love Me Do:n sivuilta löytyy äänestyslinkit. Paljon muitakin hienoja blogeja on ehdolla eli äänestäkää nyt ihmeessä edes jotakin näistä. Äänestysaikaa on 16.1.2016 asti ja kolmen kategorian (vuoden hääblogi, vuoden hääblogi tulokas ja vuoden hääblogi kaupallinen) parhaat palkitaan Love Me Do -tapahtumassa Helsingin Kaapelitehtaalla 23.1.2016.


Jospa sitä nyt raottaisi hiukan mysteeriverhoa ja kertoisi missä tällä hetkellä muuten mennään. Elämässä on tapahtunut viime aikoina yhtä sun toista. Olen ollut viimeiset viisi viikkoa opiskeluihini liittyvässä harjoittelussa ja se on ollut todella kuluttavaa, mutta myös äärimmäisen antoisaa ja olen oppinut varmaan enemmän kuin koko elämäni aikana yhteensä. Nyt perjantaina tämä jakso tulee vihdoinkin tiensä päähän (ainakin toistaiseksi, keväällä jatketaan taas) ja pääsen aloittamaan joululoman ainakin kouluhommista. Töissä toki käyn myös "lomalla".

Elämäni (tai elämämme) tähän mennessä suurin projekti eli the RAKSA etenee aivan huikealla vauhdilla ja se onkin suurin syy tämän blogin pitkittyneeseen päivitystaukoon. Ladon etenemisestä voi lukea miehen ja minun yhteisestä raksablogista täältä. Raksaan liittyi myös parin viikon takainen muutto vanhasta asunnosta huomattavasti pienempään väliaikaisasuntoon ja tietysti muutto osui samalle viikolle talopaketin pystytyksen kanssa. Tuo viikko oli varmasti elämämme rankin, mutta selvisimme siitäkin ihan kunnialla.

Takana on siis pitkiä päiviä, lyhyitä yöunia, lihasten kolotusta ja henkistä painetta. Erinomainen parisuhdetesti siis! Edelleen olemme onnellisesti yhdessä ja menossa naimisiin vuonna 2016. Muuton jälkeen kävimme hyvän keskustelun "myötä- ja vastamäessä" -lausahduksesta. Totesimme ottavamme sen vastamäen nyt jo etupeltoon ihan huolella käsittelyyn, että voidaan sitten viettää sitä myötämäkeä kun ollaan virallistettu tämä meidän suhde.

Häähommia ei olla siis kovinkaan paljoa ehditty miettiä, mutta pari juttua on kuitenkin niihin liittyen pyörinyt mielessä edes sen hetken. Muuton hyvä puoli oli tavaroiden läpikäynti ja löytöjen tekeminen omista nurkista. Totesin pakatessani, että ainakaan karkkibuffaan ei tarvitse hankkia enää yhtään lisäastioita. Kaikenlaisia purkkeja, purnukoita ja kulhoja löytyi vähän useampaankin buffaan. Toinen hääjuttu on sukunimiasia, joka taitaa olla nyt aikalailla paketissa. Tässä liitossa käy ilmeisesti niinkin perinteisesti, että nainen ottaa miehen sukunimen. Voin palata tähän vielä paremmin, jos keksin aiheesta enemmän sanottavaa.

Suuria juttuja ja vähän pienempiä juttuja, mutta kaikki kuitenkin tärkeitä. Ja vielä kerran totean: uskomatonta, että mun blogi valittiin Vuoden Hääblogi -ehdokkaaksi!

P.S. Yritän nyt taas ryhdistäytyä hääjuttujen kanssa, kun kerran "lomakin" alkaa..

perjantai 13. marraskuuta 2015

Ai mitkä häät?

Opiskelut, harjoittelu, työt, raksa, koirat, muutto... Ja joku puuttuu... Ainiin, ne häät! Ei huolta, häät on edelleen tulossa, mutta tällä hetkellä ei vaan kovin aktiivisesti mielessä. Hääjuttuja en pysty nytkään kirjoittamaan, koska se osuus aivoista lyö tyhjää tai on jonkinasteisessa koomassa. Kerronkin siis parisuhdejutun tosielämästä.

Kun elämä on kiireisimmillään, saattaa parisuhde yksinkertaisesti vaan unohtua. Toisesta ihmisestä tulee itsestäänselvyys ja arkea suoritetaan tutulla rutiinilla. Nimenomaan suoritetaan, koska ajatus ei ole mukana ollenkaan. Tällaisena aikana kannattaa kaikesta kiireestä huolimatta pysähtyä hetkeksi ja miettiä sitä toista ihmistä. Varmasti hänelläkin on yhtä kova kiire ja asiat tuntuvat kaatuvan päälle. Mitäs jos vaikka olisittekin samassa veneessä? Mitä jos vaikka unohtaisit hetkeksi ne omat kiireet ja kysyisitkin sen toisen kuulumisia ja kuuntelisit oikeasti mitä se toinen sanoo. Sitten se toinenkin kuuntelisi sun kuulumiset ja toteaisitte, että kun tästä elämänvaiheesta selvitään, selvitään mistä vaan. Kun tämä vaihe on ohi, elämä on varmasti vähintään triplasti helpompaa. Ja vaikka eläisitkin vähän aikaa sitku-elämää, muistaisit, että elämää on myös nyt ja nauttisit tästäkin hetkestä. Yhdessä sen toisen kanssa, koska ne vaikeimmat hetket on ne, mitkä lopulta yleensä parantaa ja vahvistaa parisuhdetta.

Ja joskus suurin rakkaudenosoitus saattaakin olla pussillinen salmiakkitutteja vähän turhan rankan päivän jälkeen.

Osa todistusaineistosta ehti kadota ennen kuvan ottamista...

Palataan hääaiheisiin, kun aivoni ovat jälleen palautuneet normaalitilaan.

tiistai 20. lokakuuta 2015

Entä jos häät järjestettäisiinkin talvella..?

Emme ole siis siirtämässä häitämme (taas), tykkään vaan harrastaa ajatusleikkiä aivan erilaisista häistä kuin mitä nyt ollaan suunnittelemassa ja järjestämässä. Kun häiden ajankohtaa mietittiin melko pian kihlauksen jälkeen, ei ainakaan itselleni ollut aivan itsestään selvää, että häät pidetään kesällä (tai no, loppukesästä). Hetken aikaa jopa mietin talvihäitä ihan tosissani ja ehdotin tätä vaihtoehtoa myös miehelle, mutta aika nopeasti päädyimme kuitenkin kesään. Mutta mitä jos kelkka olisikin kääntynyt siihen kylmempään vaihtoehtoon? Kuinka erilaiset näistä juhlista olisikaan tullut? Save the Date -messuilla totesin, että voi kuinka ihanaa olisi saada järjestää useat häät. Saisi pitää jokaisissa erilaista pukua ja keksiä koristeet ja muut aina ihan uusiksi. Varmaan tulisi käytettyä tavallaan vähän samoja elementtejä, mutta hiukan eri tavalla. Varsinkin pukuja hankkisin erittäin mielelläni useammankin. Messuilla selasin tietysti käytettyjen pukujen rekit läpi ja olisin varmasti löytänyt enemmän kuin yhden seulani läpäisevän puvun. Oikeastihan ongelma täydellisen puvun löytämisessä on juuri se, että pitäisi valita vain YKSI puku kaikkien ihanuuksien joukosta. Ja tietysti siihen yhteen pitäisi saada sisällytettyä kaikki mahdolliset toiveet puvun suhteen. Mihin muuhunkaan lopputulokseen tässä voi tulla kuin että pitäisi järjestää useat erilaiset häät. Valitettavasti meiltä ei löydy budjettia uusiin juhliin joka vuosi.

Eli jos meidän häät olisivatkin talvella, millaiset ne olisivat. Luulen, että eniten syttyisin new years eve -häille. Jo uudesta Häät-lehdestä tekemässäni postauksessa taisin kirjoittaa old Hollywood glamourista ja sitä näissä juhlissa olisi aivan varmasti. Great Gatsby olisi ehdottomasti kutsuttu ja jos budjetti olisi aivan ylitsepursuava, palkkaisin meille aivan varmasti jazz-pianistin. Kuohuvat tarjottaisiin niistä ihan oikeista laakeista skumppalaseista ja sellainen skumppatorni olisi vaan saatava. Paras mahdollinen paikka olisi varmaankin joku kartano hiukan syrjässä ja mieluiten yöpymismahdollisuudella, että juhlat voisivat jatkua pitkälle uuden vuoden aamuun saakka. Värimaailma olisi todennäköisesti aika mustavalkoinen, mutta kultaa en hylkäisi talvellakaan, päinvastoin sitä olisi varmaan vähintään tuplasti nykyisiin suunnitelmiin verrattuna.





Ja entä se oma pukuni sitten? Se olisi ainakin jotain ihan muuta kuin nykyinen.




Blingiä, kultaa, skumppaa... Niistä olisi uuden vuoden häät tehty, jos meidän avioituminen ajoittuisi tuohon päivään.

Kai joku muukin harrastaa tällaista leikittelyä? :D

maanantai 12. lokakuuta 2015

Uusi Häät-lehti


Vielä viime viikon alussa piti oikein miettimällä miettiä postausaiheita ja nyt niitä olisi vaikka kuinka, kun vaan ehtisi kirjoittamaan. Pitäisi varmaan purkaa Save the Date -messujen antia, mutta taidanpa kuitenkin kertoa ensin tästä päivästä ja postin tuomisista. Tänään on ollut kaikinpuolin aika kiva päivä. Tai no, mies lähti viikoksi reissuun eikä se tietenkään ole millään tavalla kivaa, varsinkin kun itsellä on koulusta lomaa tämä viikko. Mutta jos ei lasketa miehen reissua, niin muuten on ollut ihan loistava päivä. Tosiaan loma alkoi ja saan jopa ihan oikeasti viettää lomaa, koska töitäkin on vaan kahtena päivänä tällä viikolla. Vietin useita tunteja etsien tulevaan taloomme sopivia laattoja ja iltapäivä kului äitini luona, jossa myös kummityttöni oli kylässä. Kaiken kruunasi postilaatikkoon ilmestynyt uusin Häät-lehti, jonka tietysti innoissani selasin jo läpi. Kaikkia sivuja en ehtinyt vielä lukea tarkemmin, mutta jo tällä lyhyellä katsauksella bongasin aika monta mielenkiintoista juttua. 

Lehdessä oli haettu vähän art deco -henkeä, ainakin puku- ja kattausjutuissa. Itse lämpenen tällaiselle tyylille, vaikka meidän häissä ei Great Gatsby -meininkiä nähdäkään. Juuri sanoin Save the Date -messuilla mukana olleelle työkaverilleni, että jos meidän häät olisikin talvella, haluaisin kunnon old Hollywood -tyyliä ja glamouria. Tuollaisen samppanjatornin ottaisin kyllä ihan näihin kesähäihinkin mielelläni. Mitenköhän se sopisi kultaisten eläinten ja pullojen seuraan tehtaaseen? Voi, kun saisi suunnitella monet häät...



Olen aina tykännyt lehtien pihistä tai panosta -jutuista, oli sitten kyse häistä, sisustuksesta tai pukeutumisesta. Jokaisessa Häät-lehden numerossa (ainakin kaikissa, jotka olen itse lukenut) on tällainen aukeama aina vähän eri tyylisiä häitä ajatellen toteutettuna. Tällä kertaa panosta-sivun summana komeili 46 660€ ja pihistä vaivaiset 1989€ eli taidan kuitenkin toistaiseksi kallistua enemmän tuonne pihistä-osastolle.


Muiden häätarinoiden lukeminen on ihan yksinkertaisesti ihanaa. Sen takia kai luen niin maanisesti muiden hääblogejakin. Vaikka oma tyyli olisi ihan erilainen kuin jonkun toisen, voi näistä saada silti hyviä ideoita toteutettaviksi myös omissa häissä. Tästä lehdestä löytyi yksi erityisen mielenkiintoinen pari lähinnä paljon puhutun pienen budjetin takia. Voiko alle neljällä tonnilla oikeasti saada järjestettyä hienot häät? Ainakin näistä kuvista päätellen voi. Ja tämä taas todistaa sen, että kaiken voi toteuttaa omalla tyylillä eikä rahaa tarvitse välttämättä hassata yhteen päivään sitä maagista kymppitonnia, mikä tuntuu olevan se yleisin hääbudjetti. Ja sitä paitsi, näissä häissä oli pariskunnan koirakin mukana. Miksei meidän koirat osaa käyttäytyä niin hyvin, että ne uskaltaisi kutsua juhliin myös?


Ja myös tästä lehdestä löytyi valmis to do -lista omiin tarpeisiin muokattavaksi. Taitaa olla vakiokalustoa jokaisessa häälehdessä (niin suomalaisissa, ruotsalaisissa kuin brittilehdissäkin), mutta ehkä hyvä niin. Eipähän mene ohi ainoaltakaan morsiamelta, joka ostaa edes sen yhden häälehden (tai saa vaikka kaverilta lainaan tai kaasolta, joka on hoitanut näitä hommia joskus aikaisemminkin ja keräillyt häälehtiä nurkkiinsa). 


Jos jotain jäi puuttumaan, niinkuin aina varmasti jää, niin häämatkat jäivät kyllä aika vähälle huomiolle. Varmaan tähän tuli kiinnitettyä tällä kertaa enemmän huomiota kuin aikaisemmin häälehtiä lukiessa, koska häämatka on pyörinyt mielessä viime aikoina muita juttuja enemmän. Jotain juttua oli Palm Springsistä ja Lontoosta, mutta ehkä olisin kaivannut jotain enemmän. Tai sitten kohteet eivät tällä kertaa olleet juuri minua kiinnostavia. Tosin Lontoo kyllä kiinnostaa aina. No, joka tapauksessa lehti oli mukava lisä tähän muutenkin ihanaan päivään.

Uusin Häät-lehti löytyy ke 14.10. lehtipisteistä kautta maan, jos et sellaista vielä onnistunut näppeihisi saamaan esim. Save the Date -messuilta viikonloppuna. 

Lehti saatu Häät-lehden toimitukselta.

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Stressaako häiden järjestäminen?


Kertokaahan ihan rehellinen vastaus otsikon kysymykseen. Aiheuttaako häiden järjestäminen stressiä? Monesti olen kuullut puhuttavan häästressistä ja paineen alla bridezilloiksi muuttuvista morsiamista, mutta kuinka moni ihan oikeasti stressaantuu häiden takia. Viimeksi tänään pohdin tätä stressaamisaihetta ääneen opiskelukavereille (jotka on varmaan jo ihan täynnä MUN häitä :D). Mikä häiden järjestämisessä on niin stressaavaa? Tärkeä päivä se toki on, mutta loppujen lopuksi nehän on vaan isot (tai ehkä aika pienetkin) juhlat. Ja näin toteaa hääbloggaaja, joka aloitti häiden suunnittelun melkein kaksi vuotta ennen h-hetkeä. Ja juhlien tarkoitus on yleensä olla hauska ja iloinen asia eikä jotain, mikä saa yhden tai useamman ihmisen hermot riekaleiksi. Noilla useammilla henkilöillä ajan ehkä vähän takaa kaasoja, joilla saattaa joidenkin morsianten mielestä olla todella suurikin rooli. Itselleni kaaso on tärkeä henkilö ja olen iloinen siitä, että minulla on hänet tukenani hääpäivänäni, mutta en halua kaataa hänen niskaansa MEIDÄN juhlapäiväämme. Rehellisyyden nimissä olen joutunut ihan toden teolla pohtimaan, mitä kaason tehtäviin pitäisi kuulua, mutta onneksi tämän voi jokainen morsian päättää itse ja ehkä mieluiten kuitenkin yhdessä kaason/kaasojen kanssa. Taidan kirjoittaa tästä aiheesta ihan oman postauksensa, ettei lähde turhaan rönsyilemään.

Takaisin häästressiin. Häissä on toki monta osa-aluetta muistettavana ja järjestettävänä, eikä ole ihme, jos näistä menee vähän sekaisin. Itse tein heti suunnittelun alussa listan exceliin ja aloin tavallaan "suorittaa" listan kohtia pala palalta. Kun tärkeimmät oli hoidettu (mies, paikka, aika, ruoka, vierasmäärä about), totesin listan muiden kohtien olevan vain loppusilausta. Juhlat olisivat varmasti hauskat ilman niitä kultaisia eläimiäkin. Tietysti ajalla on suuri merkitys stressittömyydessä ja itselläni sitä on ollut enemmän kuin tarpeeksi (jos aloittaa ajoissa, löytyy aikaa suunnittelulle aivan varmasti sieltä sun täältä) ja toki selkeä visio alusta alkaen helpottaa, kun tekee tuota listaa. Valmiitakin to do -listoja löytyy netistä pilvin pimein, jos tuntuu hankalalta aloittaa ihan tyhjästä. Eikä valmiiden listojen jokaista kohtaa ole pakko toteuttaa jokaisissa häissä, kunhan poimii ne itselle tärkeät jutut.

Punainen lanka saattaa olla taas vähän hankala löytää tästä postauksesta, mutta pointti on se, että älkää stressatko turhista. Häät todella ovat vain juhlat, vaikka ehkä ainakin oman elämäni tärkeimmät sellaiset. Kun tärkeimmät jutut on hoidettu tai ainakin jokseenkin suunniteltu, voi ihan hyvin ottaa vähän löysemmin. Hyvät juhlat järjestyy ilman tietyn sävyisiä pompomeja tai karkkibuffan purkkejakin. Yksityiskohtiin on kiva panostaa (ja myönnän itsekin miettiväni niitä aika paljon), mutta ei niiden takia kannata stressaantua. Ja kunhan jokainen vaan muistaisi, että ne on OMAT häät, muiden häät on juttu erikseen eikä omia ideoita pidä lähteä vertaamaan niihin.

Omat stressin aiheet on tällä hetkellä jossain aivan muualla kuin häissä ja häät ovatkin vähän niinkuin kiva harrastus, jonka parissa rentoutua aina välillä. Lähestulkoon kaikki jutut on jo suunniteltu eikä toteuttamista vielä joko voi tai kannata aloittaa. Tyhmää tavallaan, koska olisi niin kivaa tehdä jo jotain konkreettisempaa esim. koristeiden suhteen. Onneksi lauantaina pääsee Save the Date -messuille fiilistelemään hääjuttuja oikein kunnolla ja ehkä sieltä löytyy jotain uusia ideoitakin vielä toteutuslistalle.

Mikä aiheuttaa morsiamille eniten stressiä?


tiistai 29. syyskuuta 2015

One year


Tänään aamu alkoi tällaisissa tunnelmissa. Nyt se kamala syysflunssa iski myös meikäläiseen ja siihenhän ei auta mikään muu kuin aamutee maidolla + tummasuklaa + kaurakeksit. Joku keksivaraskin yritti päästä apajille... Pakko pitää siis pieni breikki tänään luennoista ja keskittyä tekemään kouluhommia kotona. Ja niitähän riittää.

Sunnuntaina juhlimme yhtä hienoa virstanpylvästä suhteessamme: kihlauksen ensimmäistä vuosipäivää. Nyt on siis kulunut jo vuosi siitä, kun mies asetteli sanansa kauniisti ja kysyi kysymyksen, jota ehkä olin jo osannut odottaa. Rehellisesti sanottuna muistan pelänneeni, että mies kosii jossain julkisella paikalla niin, että siellä on muita ihmisiä ympärillä todistamassa tilannetta. Pahin painajaiseni ei kuitenkaan toteutunut, koska tietysti tuo tuleva aviopuoliso tuntee minut paremmin kuin kuvittelenkaan ja ymmärsi polvistua vähän syrjässä muiden katseilta. Julkisella paikalla tosin olimme kuitenkin. Mutta se ei haitannut lainkaan. Muistan synkän syksyisen illan ja kappaleen, joka soi ravintolassa ennen polvistumista ja sormusta. Ruoka oli aivan täydellistä ja seura tietysti parasta mahdollista.

Juhlinta rajoittui tällä kertaa hyvään valkoviiniin ja take-away -ruokaan, mutta ei aina tarvitakaan mitään sen hienompaa.


tiistai 22. syyskuuta 2015

Voita liput Save the Date -messuille!

Näistä häämessuista olen kuullut tosi paljon hyvää palautetta ja kuvaillaanhan tätä tapahtumaa "hyvän mielen messuiksi". Itse en viime vuonna osallistunut näihin tsembaloihin, mutta ehkäpä minutkin löytää sieltä tänä vuonna. Save the Date -messut ovat siis täällä jälleen! Tänä vuonna messut järjestetään Tapahtumakeskus Koskenrannassa Helsingissä lokakuun toisena viikonloppuna eli 10.-11.10.2015. Hääinspistä etsimään ja shoppailemaan pääsee kumpanakin päivänä klo 10-17.


Tänäkin vuonna mukana on aika kivasti näytteilleasettajia vähän laidasta laitaan: valokuvaajia, pitopalveluita, ompelijoita, koruja, askartelutarvikkeita, juhlapaikkoja... Kierrätyksen ilosanomaa julistavat hääkirppis ja käytettyjen hääpukujen myymälä Jotain Käytettyä sekä Lovebirds omalla ständillään. Jos oma puku ei jo roikkuisi kaapissa, olisin ehdottomasti kiinnostunut näistä kahdesta viimeksi mainitusta. Lisää infoa tapahtuman näytteilleasettajista löytyy tapahtuman nettisivuilta samoin kuin ohjelmasta ja huikeista tarjouksista.

Lippuja Save the Dateen voi ostaa Tiketistä jo etukäteen, jolloin pystyy ostamaan kahden hengen kimppalipun hintaan 15€ ja mikä parasta, tähän lippupakettiin sisältyy myös ilmainen messubussi Kiasmalta Koskenrantaan sekä narikkapalvelut. Toki lippuja voi ostaa myös suoraan ovelta kympillä kappale.

Ei siis pahan hintaiset liput, mutta kyllähän jokainen morsian tietää, että säästäminen kannattaa joka kohdassa. Mikset siis yrittäisi voittaa itsellesi lippuja hyvän mielen häämessuille? Osallistuminen tapahtuu seuraavasti:

Vangitse valokuvaan unelmiesi häät - suuret, pienet, rannalla, kaksin, metsässä, kaupungissa - tyyli on vapaa ja monimuotoinen. Julkaise kuva Instagramissa tageilla @haamessut #unelmienhaatkisa #savethedatemessut.

Kisa on käynnissä 7.10.2015 klo 12 saakka. Kisan palkintoina arvotaan 10 kahden hengen sisäänpääsyä Save the Date -häämessuille sekä messuilla julkaistavan uunituoreen Häät-lehti jokaiselle lippupaketin voittajalle. 

Ei kun kuvaamaan siis! Onnea kaikille kisaan ja ehkä törmäillään messujen merkeissä ;)


perjantai 18. syyskuuta 2015

Kenkähullun pohdintoja

Olen jo aikaisemmin maininnut lievästä kenkämaniastani. Taisin kertoa myös alkuperäisestä ajatuksestani astella alttarille vanhoissa ylioppilaskengissäni. Lopulta omissa häissään pitäisi kuitenkin kai olla uskollinen nimenomaan itselleen ja tyylilleen niin, että tuntee olonsa parhaaksi mahdolliseksi. Tästä syystä oli "pakko" saada hauskat ja erikoiset hääkengät ja kenen muun suunnittelijan mallistosta tällaisia löytyisi kuin Minna Parikan. Ihastuin viime vuonna Parikan pupukenkiin, joissa pääosaa näyttelivät korvat ja ihanat tupsut. Yksi malli nousi tuolloin ylitse muiden ja, koska se tyyppi, jonka kanssa olen sinne alttarille astelemassa ymmärtää fiksaationi kenkiin ja erityisesti korkeakorkoisiin sellaisiin, paljastuivat nämä ihanuudet joululahjapaketista.

Minna Parikka Jessica

Saatuani nämä ensimmäistä kertaa jalkaani taisin todeta ääneen, että päivä ei mitenkään voi olla huono tällaiset kengät jalassa. Yhdet häät olen näissä nyt ehtinyt juhlia ja pupukengät ovat edelleen päivänpelastus. Hauskan ulkonäön lisäksi Parikat ovat myös hyvät jalassa onnistuneen muotoilunsa ansiosta.

Mikä pohdintapostaus tämä sitten muka on, kun kengät jo kaapista löytyvät? No, näissä tupsutapauksissa on korkoa 11cm ja jokainen korkeissa koroissa päivänsä viettänyt tietää, että tällaisissa korkeuksissa ei jaksa juhlia koko iltaa pitkän päivän päätteeksi. Ratkaisuja tilanteeseen on vain yksi: toiset hääkengät! Mikäs sen mukavampaa! Ja ennen kuin kukaan pääsee älähtämään meidän hääbudjetista, jossa ei todellakaan ole varausta enää yksillekään kengille: en suostu laskemaan kenkiä häämenoksi. Monet tuntuvat ostavan nimenomaan hääkengät eli kengät, joiden tarkoitus on alunperinkin olla jalassa vain tuona yhtenä päivänä ja sitten ne myydään eteenpäin tms. Itse haluan sijoittaa roposeni vain sellaisiin jalkineisiin, joiden uskon päätyvän käyttöön myöhemminkin.

Ja mitä vaihtoehtoja olenkaan keksinyt tähän mennessä? Lisää Parikoita tietysti! Suuri yllätys, että näilläkin on häntä ja korvat...

Minna Parikka Miffy

Uudempi malli tupsukengistä vain 6cm korolla eli näillä jaksaisin kyllä varmasti bailata "pilkkuun asti" käytettyäni virallisemmassa osuudessa noita korkeampia kavereita.


Minna Parikka Bugs
Minna Parikka Purr (kuva Ebaysta)

Jalkojani säälivänä ihmisenä olen kuitenkin pohtinut myös matalia kenkiä. Parikan Purr-kengät ostaisin nyt vaikka heti, jos jostain sellaiset vielä tulisi vastaan oikeassa koossa. Näitä on valmistettu myös mustana, mutta olisihan siniset aika hienot (myös häissä). Bugseja taitaa vielä saadakin, mutta ne eivät sytytä ihan samalla tavalla kuin kissakorvaiset Purrit.

Mutta voinko vaihtaa 11cm korot täysin mataliin kenkiin? Mekon helma lyhennetään kuitenkin noille korkeille sopivaksi. Valtava dilemma...

torstai 17. syyskuuta 2015

Mekkokriisi

Otsikko kuulostaa nyt pahemmalta kuin tilanne oikeasti on. En ole nähnyt pukuani pitkään aikaan, kuukausiin jopa. Olen sovittanut sitä viimeksi ennen kuin vein sen äidilleni säilytykseen ja siitä on vielä pidempi aika kuin puvun näkemisestä. Nyt sitten tietysti kriiseilen perusmorsiamen tavoin puvun sopivuudesta. Entä jos se ei olekaan hyvä? Mitä jos en tykkääkään siitä enää yhtä paljon kuin aikaisemmin? Löytyisikö jostain kuitenkin parempi puku? Sopiiko tuo puku juuri MINULLE? Onko se MINUN tyyliseni?


Kuulostaako tutulta?

En uskonut kokevani tällaista vaihetta, mutta niin vaan se iski minuunkin. Aika monet morsiamet tuntuvat painivan samaisen kriisin kourissa ja yllättävän useat jopa hankkivat uuden puvun tämän seurauksena. Itse en todellakaan halua alkaa etsiä uutta pukua vaan jo hankittu saa kelvata ja muokkautua sopivaksi. Onneksi ensi viikolla on "pakko" hakea puku muutamaksi päiväksi omaan kotiin ja pääsen pukeutumaan tuohon valkoiseen mekkoon ja toivottavasti myös ihastun siihen jälleen ja unohdan tällaiset pohdinnat. Miksei se olisi edelleen täydellinen?

maanantai 7. syyskuuta 2015

Mikä ihmeen Liebster Award?



Wedding Emilia -blogin Emilia halusi antaa blogilleni Liebster Awardin ja pakkohan se oli sitten selvittää, että mitä ihmettä tällainen tarkoittaa. Tämän palkinnon tarkoituksena on auttaa lukijoita löytämään uusia blogeja. Kiva saada tällainen tunnustus. Kiitos Emilia!

Tässä blogihaasteessa ideana on vastata palkinnon antajan kysymyksiin ja tämän jälkeen keksiä omat 11 kysymystä ja palkita seuraavat 11 bloggaajaa Liebster Awardilla. Tässä siis Emilialta saamani kysymykset ja vastaukseni niihin.

1. Mikä on etunimesi tarina? (Jos etunimesi on blogimaailmassa salainen, kerro toisen nimesi tarina)
Etunimeni on blogimaailmassa salainen, mutta voin kuitenkin kertoa tarinan nimeni takaa. Minua odottaessaan äitini luki romaania, jonka päähenkilö oli kohtalokas ranskatar nimeltä P (jos nyt muistan tarinan oikein). Tämän johdosta minut nimettiin hyvin samanlaisella nimellä kuin tämä sankaritar.

2. Mitkä neljä tuotetta kauppakassistasi useimmiten löytyy ja miksi?
Laktoositonta maitojuomaa, banaaneja, raejuustoa ja jugurttia. Ja miksi näitä? Olen ehkä hiukan tylsä kaupassa kävijä ja haluan hoitaa ostokseni mahdollisimman nopeasti. Ostan siis lähes aina samat perusjutut. Onneksi meillä mies hoitaa pääasiassa ruokaostokset, tulee edes vähän vaihtelua jääkaappiin :D

3. Mikä saa ihosi kananlihalle?
Hyvä musiikki (viime aikoina on tullut kuunneltua paljon pianomusiikkia häiden musalistoja varten ja käsikarvat on koko ajan pystyssä).

4. Kerro jokin kommellus, joka sinulle on joskus tapahtunut.
Aika paha... Enpä tiedä voiko tätä kommellukseksi kutsua, mutta kerrotaan nyt. Istuin kerran Hervannassa kauppakeskus Duon edessä odottamassa ystävääni. Ensin minua lähestyi jonkin uskonnollisen liikkeen jäsen ja kysyi haluaisinko leipää. Vastasin, että mikä ettei ja hetken kuluttua samainen tyyppi palasi kahden tuoreen leivän kanssa ja antoi ne minulle. Tästä ei sitten mennytkään kauan, että viereeni istahti pahemman luokan pulsu ja kysyi: "Ootko sää joku missi kun sulla on tollanen tukka?" (vaalea, yläselkään ulottuva). En ollut missi, en. Onneksi tässä vaiheessa ystäväni soitti ja pääsin eroon pulsuista. Kertoo aika hyvin Hervannasta kaupunginosana :D

5. Mikä on turhin esine, joka kotoasi löytyy?
Varmaankin oma säästöpossuni :D Ja siis lähinnä siksi, että en kuljeta juuri koskaan käteistä mukanani, joten possuparka ei pahemmin pääse lihomaan.

6. Ketä ihailet ja miksi?
En pysty määrittelemään yhtä tiettyä henkilöä. Ihailen kaikkia sellaisia ihmisiä, jotka ovat uskaltaneet tehdä suuria muutoksia elämässään toteuttaakseen unelmansa.

7. Mikä on kaunein näkemäsi maisema?
Ensimmäisenä tulee mieleen kesällä tekemämme asuntoautoreissu Ruotsiin. Ajoimme Vätternin rantaa pitkin kohti Norrköpingia ja järvelle päin katsoessa meinasi henki salpautua. Näky oli suorastaan taianomainen. Voi kun auton olisi voinut pysäyttää siihen keskelle tietä ja jäädä vain tuijottamaan.

8. Minkä asioiden tekemistä aina välttelet/et saa aikaiseksi tehdä?
Tiskikoneen tyhjennys.

9. Oletko kalenteri-ihminen? Perinteinen kirjakalenteri, kännykän kalenteri vai joki muu?
Olen! Henkeen ja vereen. Ja yksi kalenterihan ei mitenkään riitä vaan käytän rinnakkain perinteistä ja kännykän kalenteria.

10. Mikä on vuoden paras päivä ja miksi?
Nyt syksyn tullen on ehkä pakko vastata 1.9. Tuntuu, että syksyllä kaiken saa aloittaa puhtaalta pöydältä ja ilmassa on ihan uutta jännitystä.

11. Mikä on paras neuvo, jonka olet saanut?
Olen ehkä keksinyt tämän neuvon ihan omasta päästäni tai saanut sen joltain muulta, mutta se on tällainen: älä stressaa turhista. Yksinkertaista ja toimii.

Ja sitten ne omat kysymykseni.

1. Mikä sai aloittamaan blogin pitämisen?
2. Jos voittaisit 10 miljoonaa, mitä tekisit ensimmäiseksi?
3. Unelma-ammattisi lapsena ja nyt? (Kuinka paljon ovat unelmat muuttuneet :D)
4. Jos saisit asua missä tahansa, mihin muuttaisit?
5. Sinua parhaiten kuvaava kappale?
6. Kaupungissa vai maalla? Miksi?
7. Kenet julkisuuden henkilön haluaisit tavata ja miksi?
8. Jos voisit muuttaa yhden asian elämässäsi, mikä se olisi?
9. Lempivaatteesi?
10. Kerro jokin unesi.
11. Paras häävalssi-/-tanssikappale?

Ja vaikka monet ovat tämän haasteen jo saaneet, yritän keksiä kuitenkin 11 haastettavaa.

1. Kuutti menee naimisiin
2. Rainbow Bride
3. Somewhere only we know
4. Talsivaara is getting married
5. Bambi on cake
6. Two less fish in the sea
7. Leijonaa mä metsästän
8. Love me like you do
9. I'm ready to be yours forever
10. Vihdoinkin, me!
11. Pieniä hääunelmia

perjantai 28. elokuuta 2015

Sormushaaveita

Ei, meillä ei edelleenkään mahdu budjettiin vihkisormus, mutta kai sitä aina saa haaveilla. Ja kyllä se sormus joskus vielä ostetaan (toivottavasti). Ja nämä haaveet on ihan sosiaalisen median vika. Facebook alkoi jokin aika sitten tyrkyttää ehdotetuissa julkaisuissa Annette Tillanderin sivuja ja mainoksen uhrina päädyin sitten tutkimaan Tillanderin valikoimaa. Ei se kauaa vaatinut, että olin aivan ihastunut. Antiikkisormukset ovat mielestäni todella kauniita, mutta ehkä kuitenkin turhan koristeellisia omaan sormeeni. Tillanderin sormuksissa on jotakin vanhanaikaista sopivan yksinkertaistetussa muodossa. Toki hänenkin valikoimistaan löytyy blingiä suurempaankin tarpeeseen, mutta itse miellyin heti yksikivisiin siroihin malleihin.

AnneMy ja Thora
Anna
Flora

Millään pikkubudjetilla näillä ei saa itseään rengastettua eli senkin vuoksi voidaan siirtää sormushankinta johonkin tulevaisuuteen. Mieluummin ehkä haluan kuitenkin juuri sen oikean sormuksen hiukan myöhemmin kuin jonkin varavaihtoehdon heti.

Kuvat Annette Tillander

maanantai 24. elokuuta 2015

Aliexpressistä tilaaminen

Netin aarreaitat eli Aliexpress, Ebay ja Etsy tulevat aika monelle morsiamelle tutuksi häitä järjestäessä ja näitä olen minäkin selannut useamman kuukauden ajan. Ebaysta olen tilannut muutama vuosi sitten yhdet kengät, mutta pitkään meni ennen kuin uskalsin tehdä tilauksen Aliexpressiin. Tuota kautta tilattuna tavarat tulevat Aasiasta eikä sivustolla ole Paypal-maksumahdollisuutta. Ennen tilaamista otin aika paljon selvää sivuston toiminnasta ja tutkin tullin sivuja. Erityisesti EU:n ulkopuolelta tilattaessa tavaroista tulee usein kaikenlaista ylimääräistä maksettavaa ja nämä on ihan hyvä selvittää etukäteen ettei tule sitten yllätyksiä tilauksen saapuessa Suomeen. Täällä on hyvä opas EU:n ulkopuolelta ostettavien tavaroiden tullaamisesta ja verottamisesta. Itselle tuli ainakin pienenä yllätyksenä se, että alle 22€ arvoisista tilauksista ei tarvitse maksaa arvonlisäveroa. Kun siis pitää tilauksensa pieninä, ei tule ylimääräisiä maksuja.

Päätin tehdä pienen testitilauksen ennen kuin alan enemmänkin tilaamaan tavaraa Kiinan ihmeiltä. Tilauksen summa jäi alle 20€, joten säästyin sekä tullimaksuilta, että alv:n maksamiselta. Lopulta tavarat tulivat yllättävänkin nopeasti. 28.7. tein tilauksen, 1.8. sain sähköpostiini ilmoituksen, että tilaukseni on lähetetty ja 17.8. postista tuli saapumisilmoitus. Ilmoitettu toimitusaika oli 39 päivää, joten olin varautunut huomattavasti pidempään odotteluaikaan. Mitä sieltä paketista sitten paljastui? No niitä eläimiä tietysti! Pitää tilata vielä pari erää lisää, että kaikille vieraille saa näistä paikkakortit, mutta nythän se on jo helppoa, kun olen yhden tilauksen tehnyt. Myöhemmin nämä saavat sitten kultaisen värin, koska ihan näin kirjavaa eläintarhaa en häihimme halua.






torstai 20. elokuuta 2015

Hääkuvauspalaveri @ Tehdas 108

Eilen se päivä vihdoinkin koitti: hääkuvauspalaveri ja paluu Tehtaaseen. Viimeksi kävimme katsomassa juhlatilaamme joskus kevättalvella, joten voitte kuvitella kuinka paljon odotin tätä palaveria. Vietin eilisen vapaapäiväni pitkälti raksalla ja mies tuli noukkimaan minut sieltä kyytiin. Kuvaajallamme oli hiukan ongelmia paikalle löytämisessä ja totesimmekin, että pitää tehdä aika hyvät kyltit + laittaa kutsuun mukaan kartta, jotta vieraamme löytävät paikalle hääpäivänä. Tehdas 108 on lähes Nokian keskustassa, mutta hiukan piilossa eivätkä kaikki navigaattorit tunnista Tehtaalle vievää hiekkatietä tieksi.

Paikalle päästyämme olin aivan fiiliksissä. Juhlatilamme oli jopa hienompi kuin muistinkaan! Ja se elokuun ilta-auringon luoma valo... Täydellistä. Nyt en malttaisi todellakaan odottaa, että pääsemme juhlimaan häitämme tuolla. Kävimme samalla läpi päivän kulkua ja alustavaa aikataulua. Mietimme mistä ovesta vieraat tulevat sisään ja miten siirrytään vihkitilasta juhlatilaan, miten pöydät sijoitetaan ja mistä kuvaaja saa otettua parhaiten kuvia. Häät tuntuvat taas hiukan todellisemmalta tapahtumalta.

Mutta nyt niitä lupaamiani kuvia. Toivottavasti näistä välittyy se sama fiilis kuin paikan päällä ollessa tulee. Jos ei, ja tarvitset juhlatilaa, soita ihmeessä paikan vuokraajalle ja sovi vierailuaika. Tehtaalla järjestetään myös erilaisia tapahtumia ympäri vuoden, joten paikkaa pääsee katsomaan myös niiden yhteydessä. Tässä siis aikamoinen kuvapläjäys meidän juhlatilasta!









keskiviikko 19. elokuuta 2015

Painajaisia

Olen aina ollut sellainen tyyppi, että en hirveästi stressaa tietoisesti. En siis välttämättä itse tajua olevani stressaantunut, mutta kroppa huutaa hälytystilassa. Pahimmillaan voin todella pahoin enkä siltikään koe oloani henkisesti ahdistuneeksi. Häistä en ole ottanut minkäänlaisia paineita, onhan tässä vielä vuosi aikaa ja suurimmaksi osaksi hommat alkavat olla mallillaan (ne Aliexpressistä tilatut eläimetkin tuli toissapäivänä!). Kehoni on kuitenkin ilmeisesti päättänyt stressaantua tästäkin touhusta ja tästä johtuen olen nähnyt hääpainajaisia viime aikoina. Yhden unen muistan aivan erityisen hyvin.

Kuva

Oli häitä edeltävä päivä ja olimme jostakin kumman syystä unohtaneet koko tapahtuman. Jotenkin se sitten kuitenkin muistui mieleen ja huomasimme, ettemme olleet varanneet pitopalvelua tai tilanneet kukkia yms. Puku minulla oli, se sama jonka olen jo ostanut, mutta emme olleet äitini kanssa tehneet siihen vielä korjauksia ja soitin sitten äidilleni, että apua, nyt pitää nopeasti korjata puku. Hääpäivän koittaessa riensimme hääpaikalle, joka ei todellakaan ollut sama kuin nyt varaamamme paikka, ja yritimme päästä koristelemaan sitä jollain luonnosta kerätyillä kasveilla. Kävi ilmi, että paikassa on samana päivänä myös toiset häät, mutta jostain syystä tämä ei meitä häirinnyt. Kutsut olimme ilmeisesti muistaneet lähettää, koska vieraat kyllä saapuivat paikalle. Toinen hääporukka koostui erittäin vanhoillisuskovaisista eikä heidän mielestään juhlissa saanut tanssia, nauraa tai juoda alkoholia. Aika jäykät häät siis... Siellä minä seisoin korjaamattomassa puvussani ja jotain heiniä käsissäni ja päätin yhtäkkiä, että siirretään häät seuraavalle päivälle. Ihme ja kumma, tämä oli kaikkien muidenkin mielestä ihan hyvä ratkaisu ja niin päätettiin tehdä. Lähdimme paikalta ja jätimme toisen hääporukan juhlimaan hiljaisia häitään. Seuraavana päivänä häitämme tosiaan sitten juhlittiin ja kaikki meni hyvin kaikista mahdollisista puutteista (ei pitopalvelua, edelleen korjaamaton puku, ei kukkia vaan heiniä tien varsilta, jne.) huolimatta.

Enpä tiedä pitäisikö tästä unesta olla huolissaan vai ottaa se vaan merkkinä siitä, että hyvät juhlat niistä tulee vaikkei kaikki olisikaan ihan loppuun asti mietitty.

Minkälaisia hääpainajaisia muilla morsiamilla on ollut?

perjantai 14. elokuuta 2015

"Vuoden kuluttua Peetä saattaa vähän jännittää..."

Näin mieheni totesi tuossa eräänä iltana koiria lenkittäessämme. Mietin hetken, että mistähän se nyt oikein puhuu, koska aikaisemmat keskustelut olivat liittyneet pääasiassa raksaan. No häitähän se tietysti tarkoitti! Vähän reilu vuosi on nyt siis meidän hääpäivään, joten vuoden kuluttua saattaa tosiaan hiukan jännittää. Siinä vaiheessa toivottavasti kaikki on jo valmiina eikä mitään tarvitse enää selvittää, shoppailla tai pohtia. Sitten vaan toteutetaan kaikki ne suunnitelmat, mitä on melkein kaksi vuotta tehty. Ei tule varmaan menemään ihan näin, mutta jos nyt edes suurinpiirtein, niin olisin aika onnellinen. Tuohon pisteeseen on vielä aika pitkä matka, koska vaikka paljon on tehty, niin myös paljon on vielä tekemättä. Ja loppujen lopuksi vuosi on melko lyhyt aika, varsinkin kun elämässä tapahtuu runsaasti muutakin kuin vain häiden järjestely (yliopiston syksyn kurssitilannetta katsoessa sydän hyppäsi kurkkuun).


Ensi viikolla pääsemme taas edistämään ainakin yhtä asiaa, nimittäin valokuvausta! Menemme dokumentaarisen osuuden kuvaajamme kanssa katsomaan juhlapaikkaamme Tehdas 108:ia ja keskustelemme samalla vähän hääpäivän kulusta. Ihanaa päästä pitkästä aikaa taas tehtaalle fiilistelemään ja suunnittelemaan. Pitää muistaa ottaa paljon kuvia ja ehkä hiukan mittojakin, että pääsen suunnittelemaan valaistusjuttuja vähän tarkemmin. Vihkimiseen ajateltua tilaa on myös katsottava tällä kertaa tarkemmin ja mietittävä mistä ovesta otetaan vieraat sisään ja miten siirrytään varsinaiseen juhlatilaan. Tulee siis varmasti antoisa käynti ja lupaan laittaa tänne blogin puolelle kuvia tehtaasta, koska aika monet niitä varmasti kaipaavat.


Yksi pieni takapakki jouduttiin kokemaan pari päivää sitten. Olin jo aikaisemmin sopinut opiskelukavereistani koostuvan bändin kanssa, että he tulevat häihimme soittamaan, mutta valitettavasti heidän oli pakko perua keikka. Hyvä, että tämä tapahtui nyt, kun aikaa on tosiaan vielä se vuosi. Harmitti tietysti aika paljon, koska olisin todella halunnut nimenomaan heidät soittamaan. Onneksi tuttavapiiristä löytyy enemmänkin musiikin harrastajia ja sen parissa työskenteleviä tyyppejä. Muutamalta kyselin, että olisko ideoita ja yksi ihana alkoikin selvittelemään asiaa. Toivotaan, että sieltä joku hyvä poppoo löytyisi. Hetken mietin jo dj:tä, mutta kyllä livemusiikissa on vaan sitä jotain mitä kaipaan meidän häihin. Budjetti tässä saattaa kyllä nyt hiukan venähtää, mutta ehkä se on sitten sen arvoista.

Odottelen myös, että Aliexpressistä tilaamani muovieläimet saapuisivat, että pääsisin testaamaan niiden maalaamista. Hirveästi siis kaikkea odotettavaa ja jännitettävää tänä syksynä...


maanantai 10. elokuuta 2015

Elokuun pimenevät ja viilenevät illat

Pakko sanoa, että tällä hetkellä olen todella iloinen elokuun valinnasta hääkuukaudeksemme. Tietenkään ei voi olla varma millainen ensi vuoden elokuu on, mutta useimmiten näin loppukesästä on aika mukavat kelit. Ja nuo pimenevät illat, joita on nyt päässyt jo todistamaan. Pystyn jo kuvittelemaan juhlapaikkamme suunnittelemassani paperipallovalaistuksessa ja kynttilöiden loisteessa. Pitää ehkä vähitellen alkaa jo tilailemaan noita valoja. Aliexpressistä löytyy todella edullisesti näitä ja vaikka mitä muutakin ja yhden testitilauksen olen jo laittanut menemään. Palataan asiaan, kunhan tilaukseni saapuu. Elokuun illat saattavat kuitenkin olla lisäksi myös jo hiukan viileitä ja tämä on saanut pohtimaan taas omaa pukeutumista. Pitäisiköhän hankkia jokin lämmike iltaa varten? Ja jos, niin millainen lämmike?

Neuletakki?

Paljetteja? Aika kiva idea, mutta ehkä hankala löytää tuollaista nykyään...

Yksi mun lempi hääkuvista. Miesten takki tai muuten vain maskuliininen jakku.

Tai sitten ihan yksinkertaisesti shaali tai iso huivi. Esim. vaikka Balmuirin kashmirsilkkihuivi...

Aikaisemmin en ollut edes tullut ajatelleeksi, että jotakin tällaista voisin tarvita, mutta pari hiukan viileämpää iltaa sai toisiin aatoksiin. Meillä kun on suunnitelmissa pitää juhlatilan isot pariovet auki, jos sää sallii (eli ei sada kaatamalla vettä) eli lämmikkeelle voi tulla tarvetta.

Ovatko muut elo-syyskuun morsiamet miettineet tyyliinsä sopivia neuleita, huiveja, tms.?

sunnuntai 2. elokuuta 2015

You are invited!

Nyt on sitten tullut mietittyä jo hiukan kutsujakin ja kaasolta kysytty kiinnostusta suunnitteluprojektiin (onneksi se suostui!). Tekstien pohtimiseen en jaksa/halua käyttää kovin paljoa aikaa. Simple is beautiful pätee mielestäni tässä kohtaa erittäin hyvin. Itselleni ainakin riittää, että kutsussa kerrotaan selkeästi faktat ja that's it, ei mitään kauniita värssyjä meidän kutsuihin siis. Ja nämä faktathan ovat siis: 

Kuka kutsuu? 
Mihin? 
Milloin? 
Koska pitää ilmoittaa osallistumisesta? 

Tarkemmat infot (esim. juhlapaikan osoite, majoittuminen, lahjat) tulee sitten hääinfoon, mutta nekin pyritään ilmaisemaan mahdollisimman lyhyesti. Tuo lahjat-kohta on ehdottomasti haastavin. Kaikilla mahdollisilla foorumeillakin morsian toisen perään kyselee neuvoa tämän asian ilmaisemiseen. Ja ongelmahan on tietysti lähinnä se, että haluttaisiin mieluummin lahjat rahana kuin tavaroina. Meille riittää kyllä vieraat ilman lahjojakin, mutta yleensä joku haluaa jollakin tavalla hääparia lahjoa, joten jotenkin tämäkin on kutsussa käsiteltävä. Me taidamme vedota rakentamisen ja häiden järjestämisen aiheuttamaan lomantarpeeseen, eikä se tarve varmasti olekaan ihan tuulesta temmattu. 

Mutta entä kutsujen ulkoasu? Se onkin paljon haastavampi asia kuin nuo tekstit. Onneksi on kaaso, joka ymmärtää fonttien päälle, itselläni menisi pää ihan sekaisin. Innostun vähän turhankin helposti erilaisista fonteista ja tunkisin varmasti meidän kutsuihin fontteja laidasta laitaan, jos kukaan ei laittaisi rajoitinta päälle. 

Dymo-hullulle dymo-kutsut? 
Mustan tilalle harmaa, mutta muuten sama meininki?
Hempeämmät kutsut?
Todella yksinkertaiset kutsut?
Graafista kuviota?

Vai jotain ihan muuta?