perjantai 17. huhtikuuta 2015

Kihlasormus

Tajusin juuri unohtaneeni esitellä yhden häitä ajatellen tärkeän jutun: kihlasormukseni. Otin jopa kuvia siitä jo jokin aika sitten, kun opetin koirille uusia temppuja, joten kuvissa esiintyy myös meidän hurtat.

En voi sanoa, että kosinta olisi tullut täysin yllätyksenä. Miehen jutut oli jo jonkin aikaa kuulostaneet vähän siltä, että kohta se tekee jotain peliliikkeitä ja niinhän se sitten eräänä syyskuisena iltana tekikin. Sormusasian hoitaminen oli kuitenkin varsin yllätyksellinen. Kosiessa miehellä oli sormus, mutta sepä ei ollutkaan se varsinainen rinkula vaan ns. symbolinen sormus ja sormusrasiassa oli lapulla päivämäärä (seuraava päivä) jolloin menisimme kultasepälle sormuksia suunnittelemaan. Nimetöntäni koristaa siis itse suunniteltu kaunokainen.


Kultasepäksi mies oli valinnut Aito Helsingin Harri Nukarisen, jolla on siis Helsingin lisäksi esittelytilat myös Tampereella Hallituskadulla (Harrin kotisivut täällä). Vähän jännitti mennä kultaseppää tapaamaan, koska en käytä juurikaan koruja ja oman sormuksen suunnittelu tuntui alkuun aika vaikealta.


Kriteereinä oli sirous ja ei liikaa blingiä. Sormeni ovat melko kapeat eikä pituuttakaan ole turhan paljoa, enkä halunnut sormuksen näyttävän kömpelöltä jättimöykyltä. Kuten jo totesin, korut eivät kuulu asusteisiini, nimim. Ei edes reikiä korvissa. Tästä syystä joku överitimanttisormus olisi ehkä hypännyt turhan pahasti sekä omille että muiden silmille.


Lopulta päästiin kaikki yhteisymmärrykseen (minä ajatuksineni, Harri suunnitelmineen ja mies rahoituksen puolesta). Kihlani on kapea (n. 2,5mm), valkokultainen, seitsemällä pienellä kivellä koristeltu käden kaunistus. Timanttien reuna on koristeltu pienellä kuvioinnilla, mikä tuo ehkä hiukan vanhanaikaista fiilistä. Muuten olisin varmaan valinnut materiaaliksi erittäin kestävän titaanin, mutta saman käden pikkurillissä jo ennestään pyörineen sormuksen valkokultaisuus rajoitti. Muut eivät varmasti olisi näiden eri metallien sävyeroa huomanneet kädessäni, mutta itse olisin aina ollut tietoinen siitä, että toinen on hiukan kellertävä ja toinen taittaa siniseen.


Siinä se nyt on. Samanlaisen tai vähintäänkin hyvin samankaltaisen olisi varmasti löytänyt myös valmiina. Hintoja vertailtuamme saatoimme todeta, että teetetty ei tule juurikaan kalliimmaksi kuin vastaava sormus "valmismallistosta". Ja tällä tavalla hankitusta sormuksesta tiedän varmasti sen tekijän ja koen tukeneeni suomalaista pienyrittäjyyttä.

Mielipiteitä teetetyistä tai "valmismalliston" sormuksista?

4 kommenttia:

  1. Todella kaunis! :) Itselläni on kihla ja vihki teetetyt ja ovat kyllä erittäin mieluisat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Teettämällä saa tosiaan varmasti itseä miellyttävän sormuksen.

      Poista
  2. Kaunis kihla! Itse haikailin myös ehkä hieman teetettyä sormusta, mutta vielä enemmän halusin ostaa sormuksen sieltä, missä kosinta tapahtui (ja saada sen heti sormeeni). Pitää vielä harkita vihkin teettämistä, vaikka epäilen sen menevän "hukkaan", kun en halua sen sitten vievän huomiota kihlasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se muutaman viikon kestänyt odotus oli kyllä aika ärsyttävä jakso. Mutta kun sitten viimeinkin sormuksen nimettömääni sain, kesti sen päivittäinen älytön ihastelu vähintään saman verran :D

      Poista