Raksa, parisuhde ja häät

Päivitelläänpä nyt tätäkin blogia välillä. Häihin on kohta enää kolme kuukautta aikaa ja kutsut saadaan toivottavasti lähtemään tässä ihan kohta. Mutta tämä postaus ei koskekaan niitä vaan luvassa onkin parisuhdeasiaa ja meidän tilanteessa se liittyy aika luontevasti raksailuun.

Oikeastaan koko kuluneen vuoden alkupuolisko on pyörinyt raksan ympärillä. Ei ole hirveästi tarvinnut miettiä mitä tekisi iltaisin ja viikonloppuisin. Mutta nyt ei olekaan enää raksaa vaan koti. Noin viikko sitten pääsimme viimeinkin viettämään ensimmäisen yön uudessa kodissa ja viime lauantaina saimme muutettua viimeisetkin tavarat vuokrakämpästä uuteen taloon. Talo ei tietenkään ole vielä täysin valmis, ulkohommia riittää vielä vaikka kuinka ja sisälläkin on kaikenlaista pientä viimeistelyhommaa. Mutta joka tapauksessa, raksasta on tullut koti. Vaikka siis edelleenkin raksaillaan iltaisin, voidaan nyt keskittyä myös jo vähän muihin juttuihin. Ajattelinkin kirjoitella siitä, miten parisuhde kesti tämän projektin ja miten onnistuu häiden järjestely raksan ohella.

Meillä oli jo raksaprojektin alussa aika selvät sävelet. Todettiin, että jos ei parisuhde tällaista kestä, niin ei se sitten kestäisi muitakaan vaikeita juttuja. Ja toisaalta asennoiduttiin niin, että rakennusaika kestää vain noin vuoden eikä se ole oikeasti kamalan pitkä aika. Eikä se ollutkaan. Lopulta se meni aika hujauksessa. Oli kovat suunnitelmat viettää parisuhdeaikaa raksan ulkopuolella säännöllisesti, mutta toisin kävi: vietettiin parisuhdeaikaa raksalla. Tällainen tietysti vaatii sen, että kumpikin on ihan satasella mukana projektissa ja haluaa viettää paljon aikaa uuden kodin rakentamisessa. Toki mies hoiti rakennusasioita enemmän, mutta mitä pidemmälle pintavaiheeseen päästiin, sitä enemmän olin hommissa myös itse. Ja voisin ryhtyä tähän myös uudestaan, vaikka niitä huonojakin hetkiä koettiin.

Kaasolleni juuri totesin, että oikeastaan oli tosi hyvä, että rakennettiin talo ennen naimisiin menoa. Opin todella paljon, enkä pelkästään rakennusasioista, vaan myös itsestäni ja miehestä. Rakennusaika toi vähän erilaisia ominaisuuksia esiin meistä kummastakin. Esimerkiksi itse huomasin olevani aika järjestelmällinen ja niuhon tarkka joissakin asioissa. Aikaisemmin olin aina ajatellut miehen olevan meistä se tarkempi, mutta nyt roolit tuntuivat vaihtuvan erityisesti loppua kohden. Jotenkin on siis entistä varmempi olo koko suhteesta ja voin todella luottaa siihen, että tätä eivät mitkään ihan pienet vastoinkäymiset kaada. Olemme saaneet yhdessä aikaiseksi talon. Se on vaatinut neuvotteluja, kompromisseja ja vääntämistä, mutta toisaalta olemme huomanneet olevamme samaa mieltä aika monista asioista ja yhteinen arvopohja on varmasti nyt vahvempi kuin ennen. Kaikenkaikkiaan itse olen kokenut tämän ennen kaikkea suhdetta vahvistavana kokemuksena.

En tietenkään sano, että kaikkien kannattaisi rakentaa talo ennen avioliittoa. Ei tällainen varmasti kaikille sovi missään nimessä :D Mutta ehkä suhdetta olisi hyvä jollakin tavalla testata ennen alttarille astelua, toiset tekee sen isommin ja toiset pienemmin. Ei siis pidä kuvitella, että rakentamisessa olisi mitään romanttista. Ei sinnepäinkään. Se on kaikkea muuta kuin romanttista. Kun kumpikin on raksapölyn ja maalin tahrimissa raksavaatteissa ja kello on yksitoista illalla, ei päässä pyöri ihan hirveän romanttisia ajatuksia. Lähinnä tekee mieli vaan käydä nopeasti suihkussa, että pääsisi jo nukkumaan. Ja niinhän se yleensä meneekin.

Mitä sitten tulee häiden järjestämiseen raksan rinnalla? Raksa vie aika luonnollisesti voiton. Häät alkaa tuntua ihan pikkujutulta. Olen todella onnellinen, että suunnittelin häät pitkälti jo ennen kuin raksailu ehti kunnolla alkaa. Olin varannut kaikki olennaiset jutut (paitsi sen vihkijän) ajoissa ja suuret linjat + osa yksityiskohdistakin oli mietitty jo viime syksynä. Kovan luokan ennakointia, mutta tässä tilanteessa erittäin toimiva ratkaisu. Ja onneksi lähetettiin ne save the datet... Muuten meidän häissä ei olisi varmaan vieraita ollenkaan :D

Tiivistettynä tämän postauksen ajatukset: talon rakentaminen ei välttämättä tuhoa parisuhdetta, se voi jopa vahvistaa sitä, mutta jos haluat järjestää häät raksailun ohessa, ole ajoissa ja ennakoi vähän liikaakin.

We're going to get married!

Eli vastaus viime postaukseen: meillä on viimeinkin vihkijä!!! Tätä odotettiin pitkään ja hartaasti ja tämä on ollut koko häätouhussa se tähän asti stressaavin juttu. Nyt se on saatu ruksattua pois sieltä to do -listalta ja voin taas hengähtää. Pirkanmaan käräjäoikeus pelasti meidät ja itseasiassa vihkijä vaikuttaa oikein mukavalta sähköpostien perusteella. Häihin on kohta enää neljä kuukautta eli esteettömyystodistuksenkin voisi jo hankkia. Hullua...

Hääjärjestelyt siis etenevät kyllä tästä piiiiitkästä blogihiljaisuudesta huolimatta. Nyt on vaan raksalla meneillään kaikista kiireisimmät hetket, koska irtisanoimme juuri väliaikaisen vuokra-asuntomme ja kuukauden päästä pitäisi jo pystyä asumaan uudessa talossa. Aikamoista hässäkkää siis meneillään sillä rintamalla. Vähitellen keskustelut häistä ovat kuitenkin lisääntyneet ja kutsut pitäisi suunnitella + painattaa tässä ihan lähiaikoina, jotta ne saadaan pian postiin. Hääpuvun muokkaukset pyörivät mielessä yhä useammin, kun pohdin tehdäkö puvusta täysin olkaimeton, kaksiolkaiminen vai jättää se yksiolkaimiseksi. Ja jos se jätetään yksiolkaimiseksi, mitä sille yhdelle olkaimelle keksitään. Äitini kuitenkin totesi, että katsotaan sitä sitten kun ollaan muutettu. Onhan tässä vielä aikaa, mutta muutama kuukausihan menee ihan hujauksessa.

Mutta tärkeintä, että meillä on nyt VIHKIJÄ! Ei enää plan B:n miettimistä, koska plan A toteutuu sittenkin.

Ei vihkijää vieläkään...

No niinhän siinä sitten kävi, että maistraatista tuli vastaukseksi kylmä ei (pahoittelujen kera tosin). Emme siis ainakaan sitä kautta saa vihkijää elokuiselle lauantaille Tehtaaseen. Vaihtoehtona on onneksi vielä käräjäoikeus, johon tietysti heti tänään soitin ja laitoin sitten vielä sähköpostia perään. Luurin toisessa päässä oli oikein mukavalta kuulostava nainen, joka sanoi, että varmasti saadaan järjestymään. Toivon todella, että VARMASTI saadaan järjestymään. Periaatteessa käräjäoikeudesta voi varata vihkijän aikaisintaan neljä kuukautta ennen the päivää, mutta ovat kuulemma ottaneet varauksia vastaan jo hiukan aikaisemminkin. Nyt tilanne on kuitenkin se, että pitäisi odotella huhtikuuhun saakka, ennen kuin voidaan saada varmistus tähän vihkijädilemmaan. Ärsyttävää... Kaikki muu näiden häiden järjestämisessä tuntuu tapahtuvan kuin itsestään, enkä ole stressannut vielä mistään (paria pukukriisiä lukuunottamatta), mutta tämä aiheuttaa kyllä paineita. Jopa niin paljon, että unissapuhumistaipumukseni heräsi taas viime yönä. Mies kysyi aamulla, että muistanko yöstä mitään. Vastasin tietysti, että en, koska nukuin todella sikeästi. Olin kuulemma selittänyt kovaan ääneen jotain käräjäoikeudesta ja varaamisesta, yms. Ai miten niin vihkijän puuttuminen aiheuttaa painajaisia?

Häihin on nyt aikaa noin puoli vuotta ja aika mielelläni suunnittelisin jo kutsut painovalmiiksi. Pitänee keksiä sellaiset tekstit, mistä ei käy ilmi vihkimisajankohta. Tai sitten kaksi erilaista versiota. Pläähh... Inhottavaa, kun tällainen aika tärkeä juttu ei nyt meinaa onnistua.

Hääyö

Kukkahommien edistyessä sain myös samassa rytäkässä varattua meille hääyöksi hotellihuoneen. Alunperin ei ollut lainkaan selvää missä hääyömme viettäisimme. Palloteltiin kodin ja eri hotellien välillä. Lopulta kuitenkin todettiin, että ehkä häiden jälkeisenä aamuna on kiva saada jonkun muun valmistelema aamiainen ja tavallaan vielä jatkaa hääfiilistä seuraavallekin päivälle. No sitten pitikin valita hotelli ja minkä tasoinen huone. Emme halunneet käyttää useita satoja euroja yhteen yöhön (koska se edeltävä päivä tulee jo melkoisen kalliiksi), mutta toisaalta ihan halvinta perushuonettakaan ei huvittanut varata näin spesiaaliin tilanteeseen. Vaihtoehtojen pitkällisen tutkinnan jälkeen varasinkin sitten meille Solo Up Supreme -huoneen Sokos Hotel Tornista eli päädymme samaan hotelliin osan vieraista kanssa. Supreme huoneessa on iso parisänky ja kokoa peräti 35 neliötä + mahtavat maisemat kahteen suuntaan avautuvissa suurisssa ikkunoissa. Ei siis mitään überfancya, mutta pientä luksusta kuitenkin.

Kuulin, että uusimmassa Häät-lehden numerossa on juttu juurikin Tampereen Tornista, joten mikäli joku muukin haluaa viettää hääyönsä korkeuksissa astetta raffimmassa huoneessa, lisäinfoa löytyy lehtipisteistä. Itse en ole kaikilta mahdollisilta elämänkiireiltä ehtinyt lukea edes lehtiä, mutta pitää etsiä tuo numero käsiini heti kun kiireet vähän hellittävät.

Kukkahommat hoidossa!

Taas saa ruksia yhden kohdan pois to do -listalta: floristi on valittu! Noissa viime postauksessa kertomissani häissä oli myös eräs työkaverini, joka juhli omia häitään viime kesänä. Jossain vaiheessa iltaa aloimme tietysti puhua myös hänen häistään ja sain nähdä kuvia noista juhlista. Yhdessä kuvassa vilahti hääkimppu. Ja millainen hääkimppu! Aivan täydellinen muodoltaan ja tyyliltään. Oli sitten pakko kysyä, mistä heidän hääkukkansa tulivat. Ja kappas, tämä kyseinen kukkakauppa löytyikin melkein meidän juhlapaikkamme vierestä ja sai työkaverilta ja hänen mieheltään aikamoisen ylistyspuheen. Nimi muistiin ja heti alkuviikosta yhteydenotto ja tänään sitten kävin varaamassa meille floristin palvelut häihin. Ja palvelu oli todellakin erinomaista. Ehdin kertoa vain muutamalla sanalla millaista fiilistä havittelen ja heti alkoi tulla ideoita ja ehdotuksia. Tuli sellainen olo, että nyt on kukkahommat hyvissä käsissä. Mikä tämän ihanan paikan nimi sitten on? Kukkaputiikki ja sijainti siis aivan Nokian keskustassa.

Tässä pari esimerkkiä Kukkaputiikin kimpuista heidän Facebook-sivuiltaan. Nämäkin ovat todella hienoja, mutta nyt on hakusessa vähän ehkä dramaattisempi tyyli.

Tässä kuva, jonka näytin ja vähän tämän tyylistä kimppua lähdetään varmaankin rakentelemaan. Väreinä ihan alusta alkaen mukana olleen pinkin/fuksian lisäksi haluankin nyt yhdistää punaisen eri sävyjä. Fuksia saa kavereikseen kirkasta punaista ja tummaa viininpunaista. Sitten joukkoon vähän jotakin vihreää ja ehkä ripaus kultaa ja niin syntyy tehdashäihin sopiva kimppu. 

Nyt kun päivät alkavat vähitellen pidentyä ja kevät on jo ihan nurkan takana, alkavat myös häät tuntua pitkästä aikaa todellisemmilta. Muutama kuukauden ajan hääjutut olivat lähes unohduksissa, mutta alan jo odottaa sitä hetkeä kun talonrakennus on ohi (ei ehkä ohi, mutta ainakin muutto suoritettu) ja voin jatkaa jälleen ihan kunnolla häiden suunnittelua ja myös toteuttaa niitä suunnitelmia. Eläimet odottavat ainakin jo kultaista pintaa ja pullot etikettien poistoa...

Pienissä häissä

Jokin aika sitten sain viestin työkaveriltani, jonka kanssa olimme ehtineet häähössöttää jo jonkin verran ja jonka oli tarkoitus mennä naimisiin peräti samassa paikassa kuin meidän. Viestissä luki, että nyt iski hääkriisi. Ensimmäisenä tuollaisesta kai ajattelee, että kai ne häät vielä on tulossa, koska nykyään aina silloin tällöin kuulee viime metreillä peruuntuneista häistä. Mutta ei sentään, tämä pariskunta oli vain tullut siihen tulokseen, että isot häät kaikkine krumeluureineen eivät olleetkaan heitä varten ja niinpä he olivatkin peruneet juhlapaikan ja ryhtyneet suunnittelemaan hiukan vähäeleisempää vaihtoehtoa. Tämän viestittelyn jälkeen jäin mielenkiinnolla odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuisi. Muutama viikko sitten sain kutsun häihin. Kutsu ei ollut tunteja vaatinut askartelusuoritus, vaan Facebookin tapahtumakutsu. Hiukan myöhemmin tapahtumasivulle ilmestyi hääinfo, josta kävi ilmi kaikki tärkeimmät asiat: lahjatoiveet, pukukoodi, tapahtuman luonne...

Viime perjantaina pääsin todistamaan tätä hieman erilaista hääjuhlaa. Hääpari oli käynyt sanomassa toisilleen tahdon aikaisemmin päivällä maistraatissa aivan kahdestaan, todistajinaan valokuvaaja ja maistraatin työntekijä. Juhlapaikkana toimi tamperelaisen yökerho Glorian yläkerta ennen baarin aukeamista koko kansalle. Myöhemmin illalla kävi ilmi, että pariskunta oli tavannut toisensa ensimmäistä kertaa vuosia sitten nimenomaan tässä kyseisessä paikassa. Morsian oli pukeutunut valkoiseen mekkoon ja sulhasella oli tumma puku. Oli pientä purtavaa, kakkua, vieraskirja ja kyyneleet silmiin nostattavia puheita. Oli rentoa jutustelua ja paljon naurua. Juuri ennen yökerhon ovien aukeamista morsian esitti sulhaselleen Paramoren kappaleen Still into you.

Illan kuvasaldo jäi onnettomaksi, mutta yleensä se kertookin hauskasta illasta ilman puhelimen näpräämistä. Tässä Facebookista kähvelletty kuva illan juhlakaluista.

Häihin ei tarvita suurta vierasmäärää, hienoa juhlatilaa, gourmet illallista tai kuukausien suunnittelua. Riittää, että on mies ja nainen, jotka haluavat viettää loppuelämänsä yhdessä. Loppu on kiinni siitä, mitä itse haluaa omalta juhlapäivältään.

Mikäli siis häästressi uhkaa kasvaa liian suureksi, kannattaa ehkä pysähtyä miettimään millaiset ne unelmien juhlat todella ovat.

Kiintiövaraus hotelleihin

Taas on vierähtänyt viime postauksesta jonkin aikaa. Hääjutut jumittaa edelleen lähinnä vihkijäongelmasta johtuen. Päivitystä tuohon tilanteeseen on tullut sen verran, että soitin potentiaaliselle vihkijällemme noin viikko sitten. Hän saa kuulemma tietää todennäköisesti helmikuun aikana omat aikataulunsa elokuun osalta eli peli ei ole vielä menetetty. Kuitenkaan esim. kutsuja ei voi suunnitella ennen kuin tiedetään mihin aikaan vihkiminen voisi tapahtua tai saadaanko vihkijää ylipäätään juhlapaikalle. Jos vihkiminen pitää hoitaa jo aikaisemmin viikolla, pitää miettiä uusiksi juhlapäivän kulkua eikä silloin voi oikein kirjoittaa kutsuunkaan mitään vihkimisestä. Ärsyttävää... Mutta odotellaan nyt tämän kuun loppuun ja toivotaan, että saadaan toivottu vastaus.

Yksi asia tuli kuitenkin hoidettua to do -listalta pois: hotellien kiintiövaraukset. Kävi ilmi, että meidän viikonlopulle osuu yksi aika iso tapahtuma ja se tietysti vaikuttaa hotellien varaustilanteeseen aika paljon. Ja hintoihin. Jo nyt osa hotelleista myy ei-oota ja hinnat on aika pilvissä. En todellakaan halua, että yhdenkään vieraan tuleminen estyy vain huimien hotellihintojen takia, joten ryhdyin tuumasta toimeen ja pyysin todella monelta hotellilta tarjouksen häävieraiden kiintiövarauksesta. Suurin osa vieraistamme saapuu Tampereen ulkopuolelta, joten huoneita tarvitaan aika paljon. Tarjoushinnoissa oli lopulta melko vähän vaihtelua, mutta hinnat olivat onneksi selvästi halvemmat kuin esim. Trivagon kautta löytyneet. Lopulta tein varauksen peräti kahteen hotelliin, koska halusin varmistaa huoneiden riittävyyden + sain kaksi erilaista hintavaihtoehtoa vieraillemme.

Ensimmäinen vaihtoehto on Sokos Hotel Torni, tuo Tampereen uusi tummanpuhuva maamerkki. Toisena vaihtoehtona vähän perinteisempi ja edullisempi Cumulus Koskikatu.

Kuva: Sokos Hotels

Kuva: Cumulus

Oman hääyöhuoneemme on vielä vähän vaiheessa. Ensin oli pohdinnassa ihan kotimajoitus, mutta sitten todettiin että ehkä hääyö on kiva kuitenkin viettää hotellissa ja nauttia aamulla hotelliaamupalasta. Mitään erikoista ja superkallista sviittiä ei olla varaamassa, vaan todennäköisesti jokin hiukan normaalia isompi huone huoneaamiaisella. Palataan tähän vielä myöhemmin, kunhan saadaan päätös tehtyä.