Tatuoinnit hääkuvissa

Netin syövereistä löytyy paljon hääkuvainspiraatiota teemaan kuin teemaan. Aika moni suomalainenkin hääbloggari on tehnyt postauksen lemmikeistä hääkuvissa, mutta yhtäkään tatuointeja koskevaa postausta en ole vielä lukenut.

Sanotaanko, että vielä 10 vuotta sitten (en tiedä tarvitseeko mennä ihan niinkään kauas) hääkuvissa ei näkynyt tatuointeja juurikaan. Tatuoinnit ylipäätään olivat suurempi tabu, nykyään tatuointien tabu-fiilis on tainnut kadota jo lähes olemattomiin. Todella monet ottavat niitä, eikä niitä turhaan yritetä peitellä. Edes häissä. Ihoon hakatut kuvat ovat osa niiden kantajaa ja toivottavasti harkittuja yksityiskohtia, joiden soisi näkyvän myös hääpäivänä. Ja siis sekä pienten, että isojen. Monelle kun tulee ensimmäisenä mieleen koko käden peittävät tatuoinnit vaikka tatuointeja löytyy sentin halkaisijasta koko selän kuvittaviin. Voisiko tatuoinnin tuoda jopa osaksi häälookia?

Kuva täältä

Kuva täältä

Kuva täältä

Olen aivan ihastunut kylkitatuointeihin eivätkä nämä kuvat helpota haaveiluani yhtään. Minusta on hienoa, että tatuoinnit on tuotu avoimen puvun avulla kunnolla näytille ja ne sopivat kokonaisuuteen.

Mikäpä muu syy tällaiseen postaukseen olisikaan kuin ne omat tatuoinnit. Itseltäni löytyy kolme pientä tekstitatuointia ja olen jo pitkään halunnut saada niistä hienot taidekuvat. Ne kaikki tulevat ehdottomasti näkymään myös hääpäivänämme ja toivoisin niiden olevan mukana myös hääkuvissamme.

Ennen kuin menin tatuointeja ottamaan, keräsin inspiraatiokuvia ja yllä näette yhden niistä. En millään muista mistä kuvan aikoinaan löysin, mutta joka tapauksessa se inspiroi minut tatuoimaan ranteeseeni sanan love. Toivoisin siis hääkuviemme joukosta löytyvän myös otoksen, jossa näkyy tämä kyseinen tatuointi ja sormukseni. Tatuoinnissanihan on kuitenkin vähän niinkuin koko päivän teema tiivistettynä.

Pitäisikö tatuoinnit mielestäsi peittää hääpäivänä? Aiotko itse esitellä tatuointejasi rohkeasti vai jättää ne esim. vaatteiden alle piiloon?

My... I mean OUR wedding

Katsoin viikonloppuna uusintaa sarjasta nimeltä Mummomafia. Aika viihdyttävä ohjelma itseasiassa, kannattaisi varmaan itsenikin kysellä välillä neuvoja mummoilta. Katsomassani jaksossa oli pariskunta, joiden tarkoituksena oli järjestää häät tulevalle kesälle (ohjelma oli kuvattu syksyllä). Ongelmana oli sulhasen osallistumattomuus hääjärjestelyihin. Tai ainakin morsiamen mielestä tämä oli ongelman ydin. Morsian oli äärimmäisen stressaantunut ja sulho perinteinen "en mie tiiä"-mies, jolta ei saa kunnollista vastausta juuri mihinkään. Morsian halusi häiden olevan HEIDÄN näköiset ja toivoi sulhasen osallistuvan järjestelyihin ja kertovan mielipiteitään. Kuitenkin, kun sulhaselta kysyttiin hänen pukeutumisestaan hääpäivänä ja hän vastasi haluavansa pukeutua mustaan pukuun, morsian lyttäsi ajatuksen sanomalla, että miehen pukeutumista mietitään sitten myöhemmin. Mikä on siis sulhasen osuus häiden järjestelyissä ja haluaako morsian todella kuunnella sulhasen mielipiteitä?

Kuva täältä

Samaisessa jaksossa mummot selasivat jotakin Facebookin hääryhmistä ja totesivat, että ihan kuin sulhanen olisi vain välttämätön paha hääjärjestelyissä. Ei kukaan naimisiin menevä varmastikaan (toivottavasti) oikeasti ajattele niin, mutta valitettavasti ulospäin vaikutelma saattaa olla juurikin sellainen. Morsiamet usein RAKASTAVAT pukujaan ja sormuksiaan ja samalla valittavat sulhasesta, joka ei osallistu häiden järjestelyihin. Vähän kärjistämistä ehkä, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan.

Miten homma menee meillä? Kuten kaikki muutkin morsiamet, toivon todella sulhasen osallistuvan hääjärjestelyihin, koska nehän on MEIDÄN häät eikä pelkästään minun. Meillä on kummallakin kokemusta erilaisten tapahtumien järjestämisestä ja tiedän sulhasen olevan tietyissä jutuissa parempi kuin minä.

Sulhanen saa hoitaa...

• Valokuvaus: sulho harrastaa valokuvausta ja on työnsä puolesta tekemisissä ammattikuvaajien kanssa, joten tämä on hänen ydinaluettaan
• Ruoka ja juoma: olemme molemmat hyvän ruuan ja viinien ystäviä, mutta uskoisin sulholta löytyvän enemmän annettavaa näihin (herkut on sitten asia erikseen)
• Sulhasen oma pukeutuminen: jos minä saan päättää oman pukuni, niin tottakai sulho saa päättää omansa 

 Morsian hoitaa...

• Morsiamen pukeutuminen: obviously...
• Häiden visuaalinen ilme: värit, koristeet, yksityiskohdat... Meikäläisen hommaa, mutta toki kysyn sulhonkin mielipidettä enkä lähde toteuttamaan mitään sellaista mistä hän ei pidä.
• Musiikki: veikkaan, että tämä menee mun piikkiin, koska perheeni on aika musikaalinen ja saatan suhteitten kautta löytää edullisenkin hääbändin meille.

Kaikki muut jutut menee varmaan yhteisiin hoidettaviin ja tietysti näissäkin kysellään toistemme ajatuksia (paitsi pukeutumisessa).

Siinä siis vastaus itse esittämääni kysymykseen sulhasen osuudesta ja mielipiteistä. HALUAN kuulla myös sulhasen mielipiteen, mutta en halua joutua tivaamaan sitä. Tässä yksi syy hääblogin perustamiselle: täällä voin purkaa ideoitani tekemättä ketään hulluksi ja toisaalta tällä tavalla on helppo esitellä sulhasellekin niitä ideoita tavallaan valmiiksi pureskellussa muodossa.

Mitkä ovat sulhasen tehtävät hääjärjestelyissä? 
 

Say yes to the dress

Tuo ohjelma on muuten ehkä yksi mun lempparihääohjelmista. Välillä tosin kihisen kiukusta, kun joku morsiamen seuralaisista tyrmää morsiamen lempparipuvun. Ja toisaalta ärsyttää se morsianten epävarmuus. Sehän on SUN puku! Tietysti pitää ottaa se, mikä itseä miellyttää. No, saa nähdä kuinka epävarma morsian täällä sitten istuukaan, kun koittaa sovittelun aika.

Siispä pukuasioihin. Tiedän, että nyt on todellakin vielä liian aikaista aloittaa pukujen sovittelu, koska a) ei ole varaa ostaa vielä pukua b) mitä jos mieli muuttuu? Pakko kertoa itsestäni sen verran, että kenkien lisäksi tykkään kaikesta muustakin pukeutumiseen liittyvästä. Hääpuku merkitsee siis minulle todella paljon ja tulee varmasti vaikuttamaan koko hääpäivän fiilikseen. Kaiken lisäksi teen itse jonkin verran vaatteita itselleni, joten tiedän melko hyvin mikä on mahdollista ja mikä ei ja toisaalta mikä omalle kropalle sopii. Hääpuvut kuitenkin tuntuvat olevan ihan oma maailmansa, missä tavallisten vaatteiden säännöt eivät päde ja yhtäkkiä paras puku voikin olla jotain ihan muuta kuin alkuperäisissä suunnitelmissa. Näitä tarinoita tuntuu löytyvän pilvin pimein: etsin merenneitomallista ja ostin prinsessapuvun. Tällä hetkellä Pinterestistäni (olen aika selkeästi Pinterest-morsian, kun jokaisessa postauksessa mainitsen tuon ihanan inspiraatiopankin) voi huomata pientä kaksijakoisuutta pukujen suhteen: bohomeininkiä ja prinsessavivahteita.

Kuva täältä

Kuva täältä

Kuva täältä

Kuva täältä

Ehkä yhteistä kuitenkin kaikilla ihailemillani puvuilla on avoinainen selkä ja jonkinlainen keveys. En halua missään nimessä vannehametta, koska sellainen tuntuu jäykältä. Tällä hetkellä haluaisin puvussani olevan jonkinlaiset olkaimet (muuten se avoinainen selkä on ehkä hiukan hankala) ja materiaaleissa pidän tyllistä ja pitseistä. Yhden rekkikatselmuksen olen eräässä morsiuspukuliikkeessä tehnyt hintoja selvitelläkseni ja tuon katselmuksen perusteella olin aika pettynyt. Toki puvut varmasti näyttävät päällä erilaisilta, mutta kun yksikään puvuista ei ollut lähelläkään tuota omaa mielikuvaa. Onneksi liikkeitä on paljon ja olen jo varautunut siihen, että kenties se puku pitääkin teettää, jos valmiina ei löydy juuri sitä oikeaa.

Tilausajat hääpuvuilla taitavat olla about 3-6kk ja teettämiseen kannattaa ehkä varata vähintään se puoli vuotta. Ehkä ei ole siis liioiteltua aloittaa etsimistä tulevana kesänä? En halua kuitenkaan joutua mihinkään hääpukupaniikkiin, vaan haluan katsella ja miettiä ihan rauhassa.

Kuinka aikaisin muut ovat hankkineet hääpukunsa? Oliko puvun löytäminen vaikeaa ja vastasiko puku niitä alkuperäisiä haaveita?

Vaihtoehtoiset vieraskirjat

Vieraat ovat aika olennainen osa häitä. Ainakin minun mielestäni siis. Monet järjestävät nykyään salahäitä tai menevät muuten vain naimisiin ilman sen suurempia juhlamenoja ihan kahden kesken. Meille kuitenkin on tärkeää, että saamme juhlia elämämme tähän asti isointa tapahtumaa läheistemme kanssa. Jotenkin olisi siis mukava muistella myös jälkikäteen keitä juhlissa oli ja lueskella ehkä vieraiden fiiliksiä kyseiseltä päivältä. Tätä vartenhan on erilaiset vieraskirjat. Aika monissa häissä (hääblogien ja tuttavien facepäivitysten perusteella) on nykyään photobooth, joka toimii samalla hauskana vieraskirjana. Kaikista vieraista saadaan kuvat ja ehkä myös hauskoja viestejä hääparille. Toinen, mitä jonkin verran olen kuullut käytettävän, on videobooth. Eli vieraat saavat mennä erilliseen huoneeseen tms. höpisemään videokameralle omia mietteitään hääparista ja hääpäivästä. Hauskoja ideoita kumpikin, mutta jostain syystä en kummallekaan ihan täysin lämpene. Olenkin yrittänyt etsiä jotain muita vaihtoehtoja näiden rinnalle.

Tällä hetkellä ihan ykkösten joukossa on jenga-vieraskirja. Perinteisen huojuvan tornin puupalikoihin saa siis rustailla viestejä, ajatuksia, neuvoja ja vinkkejä hääparille. Hääpaikalla peli voi olla vaikka tornina ja vieraat pääsevät "pelaamaan" valitessaan omaa palikkaansa. Tämä voisi olla ihan hauska ohjelmanumerona ja jälkikäteen palikoita olisi hauska lukea pelatessa.

Kuva Pinterest

Vähän samaan kategoriaan jengan kanssa menee date jar ja jengassakin voisi käyttää tätä ideaa. Eli vieraat saisivat tehtäväkseen keksiä treffivinkkejä hääparille ensimmäisen (tai miksei useammankin) vuoden ajalle. Vinkkeihin pitäisi tietysti kirjoittaa oma nimi, että tiedetään keneltä idea on lähtöisin. Pohjana voi käyttää vaikka jäätelötikkuja tai ihan tavallisia paperilappuja, jotka sitten laitetaan säilöön purkkiin ja sieltä niitä voi ottaa aina treffi-ideoita kaivatessaan.

Kuva Pinterest

Miten olisi kodin sisustukseen sopiva vieraskirja? Meiltä löytyy valokirjaimia, joten erilaiset kirjainratkaisut voisivat toimia myös. Pohjaksi vaan sukunimen ensimmäinen kirjain puusta, metallista, muovista, tms. ja vieraat saavat kirjoitella kirjaimeen viestejään. Mikäli vierasmäärä on suuri, kannattaa ehkä harkita kolmiulotteista kirjainta, jonka voi sitten kotona laittaa pöydälle tai lipaston päälle.

Kuva Pinterest

Ja jos yhteistä sukunimeä ei tulekaan ja kirjaimen valinta on tästä syystä haastavaa, voi pohja olla toki jokin muukin. Alla olevassa kuvassa on käytetty käsittelemätöntä lautaa. Mieleeni tuli myös puulavan käyttö pohjana ja lavasta voisi sitten tehdä jälkikäteen vaikka ah, niin trendikkään sohvapöydän.

Kuva Pinterest

Kauniita sisustustauluja saa myös sormenjälki vieraskirjoista. Valitaan siis häiden teemaväreihin sopivat leimasinvärit (Huom! Sormien puhdistus!) ja vieraat painavat sormenjälkensä valmiille pohjalle (esim. puu, ilmapallot, kukkaset) ja mieluiten vielä allekirjoittavat oman jälkensä.

Kuva Pinterest

Kuva Pinterest

Tai sitten meille tuleekin se ehkä jo vähän loppuun kulutettu photobooth ja teemme siitä saaduista kuvista sisustustaulun. Tällöin kuvien pitäisi tietysti olla polaroid-kuvia, että viestit voisi kirjoittaa suoraan kuvaan/ kuvan alle. Eipä hullumpi idea tämäkään.

Kuva Pinterest

Onko perinteinen vieraskirja paras vai pitäisikö siinä olla sitä jotain pientä twistiä?

Too slowmotion?

Kuinka aikaisin häiden järjestäminen pitäisi aloittaa ihan toden teolla? Ehkä vielä tarkennuksena erityisesti kesähäiden, koska kesä tunnetusti on parasta (tai pahinta) hääsesonkia, jolloin et varmasti ole juuri sen ihanan kesälauantain ainoa morsian. Olen koko ajan ajatellut, että tässähän on runsaasti aikaa eikä vielä tarvitse tehdä mitään varsinaisia päätöksiä. Kunhan fiilistellään ja pinnaillaan kuvia + luetaan muiden hääblogeja. Kun sitten lukee niitä muiden blogeja, saa huomata todella monen 2016 kesähäitä viettävän varanneen jo kirkon, hääpaikan, cateringin ja ehkä jopa bändinkin. Pitäisikö siis olla huolissaan? Toisaalta eräs työkaverini alkoi vasta vuodenvaihteen jälkeen järjestää häitä tämän vuoden elokuulle ja toteutus alkaa olla jo pääpiirteittäin pulkassa. Eikä tämä kyseinen morsian edes vaikuta stressaantuneelta. Päinvastoin, hän tuntuu nauttivan tilanteesta. Itsekin haluaisin mieluummin nauttia koko tästä projektista ja suunnitella ja järjestää kaiken omaan tahtiini. En todellakaan halua, että häiden jälkeen (tai peräti jo ennen häitä) olemme molemmat loppuun palaneita.

Kuva täältä

Meillä ei ole vielä hääpaikkaa varattuna. Paria ollaan käyty katsomassa. Meillä ei ole edes hääpäivää päätettynä. Puhumattakaan cateringeista tai bändeistä. Yksi kaaso on sentään värvätty. Suunnitelmia on paljon ja ainakin tällä hetkellä kaikki suunnitelmat kuulostavat ihan toteutettavissa olevilta.  Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, vai miten se meni? Kuten jo paikkapostauksessa mainitsin, sen oikean paikan löytäminen ja varaaminen tuntuu olevan kynnyskysymyksenä kaikelle muullekin. Enkä jotenkin viitsisi alkaa hamstrata hääkrääsää vielä, koska muutamankin kaverin häät on vielä ennen meitä ja kierrätys on pop.

Tästä tulikin ehkä nyt itselleni vakuuttelupostaus, että mitään hätää ei vielä ole. Eihän?

Vieraiden väripaletti?

En ole aikuisiällä päässyt osallistumaan kovinkaan moniin häihin. Tästä syystä en ole aivan sinut häiden pukeutumisetiketin kanssa. Onko sellaista edes nykyään? Naimisiin.infon hääfoorumilta löytyy kyllä keskusteluja vieraiden hääpukeutumisesta ja siitä mitä vieraat saavat tai eivät saa pukea häihin. Joidenkin mielestä kaikki on sallittua ja toiset taas haluavat kieltää valkoisen, mustan, punaisen ja kaikki huomiota herättävät kirkkaat värit. Kokovalkoisen kieltämisen ymmärrän, sehän on morsiamen väri ja kaikkien pitäisi mielestäni ymmärtää se ilman erityismainintaa. Mutta voiko vieraalla olla vaikkapa valkoinen jakku, jos sen alla on esimerkiksi tummansininen mekko? Entä kuviollinen mekko, jonka pohjavärinä on valkoinen, mutta yleisvaikutelma kuitenkin ennemminkin värikäs kuin valkoinen? Ja mites sitten musta. Onko se nyt hautajaisväri vai ei? Saako häihin pukeutua tilanteeseen kuin tilanteeseen sopivaan pikkumustaan? Mitä enemmän asiaa miettii, sitä hankalammilta kaikki värisäännöt kuulostavat.

Jouduin väridilemman keskelle, koska saimme kutsun helmikuisiin häihin. Samalla, kun pohdin pukeutumistani noihin kyseisiin häihin, aloin miettiä myös omia häitämme ja niiden pukeutumisetikettiä. En halua kenenkään vieraistamme pukeutuvan kokovalkoiseen, mutta hyväksyn kyllä valkoiset jakut, neuleet, huivit, tms. asusteet. Muuten vieraamme saavat puolestani pukeutua mihin tahansa väriin, kunhan asu on siisti ja tilaisuuteen sopiva. Uskoisin kaikkien vieraslistallemme päätyvien osaavan pukeutua näiden kriteerien mukaisesti. Ainahan kutsuun voi tietysti lisätä pukukoodin vieraiden asustevalintoja helpottamaan.

Palaan varmasti vielä pukukoodeihin myöhemmin, viimeistään hääkutsujen suunnitteluvaiheessa. Mutta mihin päädyinkään pohdinnoissani omasta häävierasoutfitistani?

Jumpsuit ASOS / Takki H&M / Kengät Minna Parikka / Laukku Kate Spade / Koru Forever 21

Jotain tämän tyylistä ajattelin päälleni pukea. Aika simppeliä pienellä twistillä. Jumpsuitin tilansinkin jo Asokselta ja nyt toivon vaan, että malli on persjalkaisellekin sopiva. Parikan pupukenkien pitäisi päästä neitsytmatkalleen, mutta vaihtoehtoja löytyy kyllä. Sitten pitäisikin vielä keksiä jumpsuitin päälle jokin jakku, neule tms. ja haussa on myös statementkoru. Kate Spaden kellolaukku jää kyllä tällä kertaa hankkimatta vaikka se hauska asuste olisikin. Oikein kirkas pinkki huulipuna olisi pisteenä iin päällä ja pääsispähän huulipuna kunnon testiin.

Mieli ehtii toki muuttua vielä moneen kertaan ja voin kuvitella olevani taas ihan lirissä edellisenä iltana. Varsinkin, jos se haalari ei sitten sovikaan ja näytän isolta vauvalta potkupuvussa...

Mitä häihin siis saa ja ei saa pukea? Mikä on pahin etikettivirhe hääpukeutumisessa?

'I've spent $40,000 on shoes and I have no place to live? I will literally be the old woman who lived in her shoes!' - Carrie Bradshaw

Ennen kuin tämä blogi vanhenee liikaa, kerron teille yhden asian itsestäni: olen kenkäfriikki.  Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) olen laskenut omistavani noin 100 paria kenkiä. Tuon laskutoimituksen jälkeen lukumäärä on pudonnut, mutta edelleen meillä on kaapit ja lipastot täynnä meikäläisen jalkineita. Suurin heikkouteni ovat korkokengät. Ja korkoahan pitää olla sitten kunnolla, viidellä sentillä ei päästä mihinkään.

Joskus muinoin suunnittelin astelevani avioliiton ah, niin ihanaan satamaan maltillisella korolla varustetuissa ylioppilaskengissäni. Nuo kengät ovat varsin kauniit, kultaiset slingback-tyyppiset peeptoet juurikin sillä viiden sentin korolla. Ajattelin tämän olevan kaunis ele ja selvää säästöä. Ja niinhän se olisi ollutkin. Mutta... Voiko kenkäfriikkinä tunnettu nainen mennä naimisiin matalissa, melko mitäänsanomattomissa kengissä? Eikö se olisi jo suorastaan loukkaus kaikkia ihania kenkiä kohtaan?

Eipä tarvinnut kosinnan jälkeen kauaa miettiä laitanko ne ylioppilaskengät omiin häihini vai en.

En lämpene yhtään perinteisille valkoisille satiinihääkengille. (Haluan tässä vaiheessa huomauttaa, että nämä ovat vain omia mielipiteitäni, jotka koskevat itseäni ja omia häitäni. Mun puolesta muut saa astella alttarille vaikka crockseissa.) Haluan hääpäivänäni jalkaani jotakin sellaista, mikä saa päivän tuntumaan erityiseltä ja oman oloni itsevarmaksi.

Kenkäidolini Carrie Bradshawn hääkengät eli ne legendaariset Manolo Blahnikin Hangisit olisi tietysti täydellinen vaihtoehto, mutta vajaa tonnin hintalappu saa mielen muuttumaan aika nopeasti.

 

Kuva täältä

 Kun nämä oli unohdettu, aloin pohtia muita vaihtoehtoja. Esim. shoe clipseja eli kenkiin lisättäviä yksityiskohtia. Tällaiset voisi tehdä itsekin...

Kirkkaan pinkit kengät

Rusetti-klipsit vaikka ihan perusavokkaisiin

Parikan pupunkorvat

Parikat taitavat tulla jossain vaiheessa esiin jokaisen kenkäholistin hääkenkägoolailuissa. Ne ovat hauskoja, osa jopa klassisia, tunnetusti hyvät jalassa korkeista koroista huolimatta ja mikä tärkeintä, suomalaista suunnittelua. Sulhaseni tuntee minut jo sen verran hyvin, että lahjapaketeista kuoriutuu usein esiin toinen toistaan ihanempia kenkiä. Joulupukki oli varmaankin saanut myös vähän vinkkiä tämän naisen toiveista, koska yhdestä pinkistä paketista löytyi viime jouluna tällaiset:

Pupukengät

Voipi siis olla, että meikäläisen häitä tanssitaankin pupunhännin koristeltuna! Eihän nuo jalassa voi olla huono päivä mitenkään? Tulen hyvälle tuulelle pelkästään kuvan katsomisesta, saati sitten kenkien sovittelusta ja kyllä, silittelystä.

Tulipa aika pitkä postaus, mutta eiköhän nämä ihanuudet ansaitse kaiken mahdollisen huomion.

Eka hääostos!

Pakko kertoa nyt heti ihan ensimmäisestä hääostoksesta, jonka tein tänään.

IKEA 365+ - kolmikerrosvati! Ja peräti kaksi kertaa! Koska karkki/herkkubuffahan meille tulee joka tapauksessa (loppuun kulutettu juttu tai ei). 365+ -sarjan ruokailuastiat kuulemma uudistuvat eli vanhat pois ja uudet tilalle, joten luulisin koko sarjan näitä tarjoiluastioita myöten poistuvan vähitellen valikoimista. Siispä hamstrasin nämä meille ennen kuin on myöhäistä. Mikäli jollakin muullakin on tarvetta aika edullisille ja simppeleille kerrosvadeille, niin äkkiä hakemaan omansa pois!

The perfect palette

Jos vaikka vuosi sitten (kun ei oltu siis edes kihloissa vielä) joku olisi kysynyt jotain meidän häiden teemasta tai väreistä, en olisi ehkä ymmärtänyt edes mistä se puhuu. Olen aina pitänyt häistä ja juhlista ylipäätään ja tykännyt myös järjestää erilaisia häppeninkejä, mutta suoraan sanottuna häitä suunnitellessa törmää kaikenlaisiin ihmeellisiin termeihin ja asioihin. Kuten vaikka pompom. Mutta ei mennä nyt paperihörselöihin.

Aikaisemmin erilaiset teemajuhlat toivat mieleen lähinnä naamiaiset. Häävärejä taas en ollut osannut sen kummemmin miettiä. Valkoista ja sitten siihen sekaan vähän jotain. Eikö niin? No ei. Nyt tajuan, että on oikeasti ihan fiksua miettiä ne värit valmiiksi. Tai edes sinnepäin. Pinterestin ihanasta maailmasta löytyy vaikka kuinka paljon värikollaaseja häitä suunnittelevalle ja siellä olen itsekin aikaani kuluttanut jo ehkä vähän liikaakin.

Tällä hetkellä itseä miellyttävä värikombo näyttää tältä:

Harmaata eri sävyissä, ei pelkästään tuota yhtä tiettyä harmaata. Vaaleaa punaista, englanniksi löytyy hyvä määritelmä blush pink tai pale pink. Kultaa! Ja piristeenä kaiken keskellä oikein kirkasta pinkkiä tai fuksiaa. Vähän jopa kummallinen väriyhdistelmä sellaiselle, joka ei normaalisti käytä pinkkiä tai vaaleanpunaista missään muodossa. Korkeintaan huulipunana...

 Ensimmäisen kollaasin löydät täältä ja toisen täältä. 

Tähän mennessä on päädytty siis tällaisiin värikuvioihin. Olen pyöritellyt mielessäni myös harmaan ja keltaisen yhdistämistä ja harmaan vaihtamista tummansiniseen. Harmaa vaan sopisi jotenkin tosi hyvin varsinkin, kun eräät ihanat kengät olisivat sitten ihan nappivalinta hääkengiksi...

Hymyhuulet suukon saavat...

...vai saavatko? Tai lähinnä kestääkö ne sen suukon? Eli first things first: häähuulet.

kuva

Mulla on jokseenkin selkeä mielikuva päässä siitä, miltä haluan hääpäivänäni näyttää. Hääpäivälookkiin kuuluu ehdottomasti punaiset huulet. Käytän arkisinkin melko usein huulipunaa ja useimmiten juurikin punaista, hiukan oranssiin taittavaa ja näkyvää punaista. Ja olen tietysti vakuuttunut, että punainen huulipuna sopii mulle kuin nenä päähän. Huulipuna kuulukoon siis myös hääpäivään. Ongelmanahan onkin nyt tietysti täydellisen punan löytäminen. Täydellisen sävyinen puikko löytyy jo (täältä lisää infoa), mutta pysyvyys ei ole paras mahdollinen. En missään nimessä halua, että käy näin 

kuva

Tai näin

kuva

Tai että vaihtoehtoisesti myös sulhasella on huulipunaa parin pusun jälkeen. Haussa on siis täydellisen sävyn ja pysyvyyden yhdistelmä. Olenkin päättänyt pyhittää vuoden 2015 tämän kaikkien toiveideni täydentymän löytämiselle. Toivottavasti ei tarvitse ihan hulluja summia tuhlata tähän touhuun.. Perfect lipstick here I come!

Paikkapohdintaa

Monet aloittavat hääsuunnittelut päivämäärän päättämisestä. Onhan meilläkin toki vuosi ja ehkä jopa kuukausikin ajatuksissa, mutta ei mitään tarkkaa päivää. Jotenkin tuntuu helpommalta etsiä ensin paikka ja katsoa mikä päivä sopii sekä meille, että paikan omistajille. Siispä, näiden häiden suunnittelu lähtee paikan etsinnästä ja jostain kummallisesta syystä ajattelen paikan löytymisen ratkaisevan monta muutakin asiaa (toivottavasti näin todella tapahtuu..).

Minkälainen paikka sitten on haussa? Nopealla laskutoimituksella ollaan saatu vierasmääräksi noin 100 hlöä, jotka tietysti pitäisi mahduttaa samaan tilaan. Sitten ne perinteiset: ei a-oikeuksia ja vapaus valita mikä tahansa pitopalvelu + mieluiten mahdollisuus juhlia niin pitkään kuin pöhinää riittää. Vieraita tulee eri puolilta Suomea eli majoitukset olisi kiva saada melko helposti järjestymään. Ja tietysti sijainti mahdollisimman lähellä meitä eli Tamperetta. Ei työväentaloa tms. vaan mieluummin jotain vähän erilaista. Pitää saada polttaa kynttilöitä! Ja ja ja ja ja.......... 

Tätä listaa voisi jatkaa aikalailla loputtomiin. Jos ei mietitä mikä on mahdollista vaan millainen olisi unelmieni täyttymys, niin tässäpä hiukan inspiraatiota Pinterestin syövereistä.

Tehdashäät! Jo nyt on kuitenkin käynyt selväksi, ettei tehdashäiden järjestäminen Suomessa (tai ainakaan Pirkanmaalla) ole ihan yksinkertainen projekti. Suuri osa tehtaista on valjastettu ravintolakäyttöön ja sehän ei käy päinsä. Pari ihan varteenotettavaa vaihtoehtoa olen kuitenkin onnistunut tuntien googlaamisen jälkeen löytämään.

Ja jos ei raffeja tehdashäitä, niin sitten lato/talli/navettahäät. Näitä täältäpäin sitten löytyykin edes hiukan enemmän.

 

Ideoita siis löytyy, toteutus ontuu ainakin vielä toistaiseksi.

Born to be me

Kirjoittelin ensimmäisen postauksen jo viime lokakuussa ja jopa julkaisin sen, mutta sitten iski jonkinasteinen ahdistus. Haluanko todella pitää blogia? Ja haluanko todella pitää sitä ensisijaisesti näinkin pinnallisesta aiheesta? Sitten mieleen hiipi se pieni peikko: mitä muut ajattelee tästä? Harvemmin mietin mitä muut ajattelevat omista tekemisistäni, mutta jostain syystä tässä meni sitten raja. Nyt tarkemmin mietittyäni (ja sulhasen kerrottua tarinaa siitä, kuinka morsian saattaa tehdä jonkun hulluksi häähöpinöillään...) päätin ihan todenteolla aloittaa bloggaamisen. Aiheenahan on todellakin häät. Häät vuonna 2016.

kuva täältä

Muutaman postauksen olenkin jo raapustellut luonnoksiin eli julkaistavaa matskua löytyy edes parin tekstin verran. Katsotaan mitä tästä kehkeytyy. Nimen en halunnut rajaavan blogia yksiselitteisesti hääblogiksi, vaan toivon sen antavan vapauden kirjoittaa myös muista aiheista, jos siltä tuntuu.